Yli neljäkymmentä vuotta tiedonvälitystyötä tehneestä viime vuodet ovat olleet murheellista seurattavaa. Entiset, vastuullista journalismia tekevät tiedotusvälineet on julkisuudessa leimattu ”vanhaksi mediaksi”. Iso osa kansasta taitaa uskoa tosissaan, että tämä osa mediasta pimittää tietoa eikä kerro ”oikeita” uutisia.
Näiden ”oikeiden” uutisten välittäjiksi ovat tulleet erilaiset hämäräperäiset nettisivustot ja äärisuuntia suosivat keskustelupalstat, sellaiset kuten MV-sivusto ja Hommafoorumi. Muutaman kerran olen vilkaissut näitä ns. oikeita uutisia välittäviä sivustoja, joka kerta olen tullut vain entistä murheellisemmaksi.
Perinteiset printtilehdet on jo ajat sitten tuomittu sekä menneen maailman edustajiksi että oikean tiedon pimittäjiksi. Uusimpia ilmiöitä on Yleä kohti tähdätty parjauskampanja.
Ylen vastustuskampanja on yhdistänyt kaksi ainakin ennen täysin erilaiseen maailmaan uskovaa tahoa. Median ongelmat ovat saaneet monet vanhat perinteiset printtilehdetkin yhtymään kampanjaan, jolle tulitukea on ryhtynyt antamaan perussuomalaisiin kuuluvat henkilöt kansalaisaloitteella, jolla vaaditaan eduskuntaa perumaan Ylevero.
Ennen sanomalehdistö teki työtä sivistystason kohottamiseksi ja jos missä niin samassa tehtävässä Yle monine kanavineen on ollut yksi tärkeimpiä tekijöitä kautta aikain.
Ylen tarjonta tuskin on syynä perinteisen lehdistön nykyisiin ongelmiin. Pikemminkin päinvastoin. Korkeatasoinen uutis- ja muukin tarjonta oli ainakin ennen nostamassa halukkuutta hankkia tietoa monipuolisesti myös lehdistä.
Lehtien merkittävin harha-askel otettiin rapiat kymmenen vuotta sitten. Tuli netti ja sinne piti kaikkien mennä. Eikä kukaan ehtinyt miettimään, onko pitkässä juoksussa järkevää työntää nettiin uutisia ilmaiseksi. Siinä vaiheessa kun suuri yleisö oli totutettu ilmaisiin uutisiin, alkoi vasta miettiminen, miten tästä sais tuloja. Se oli jo myöhäistä ja alamäki alkanut.
Sanoin Keskisuomalaisen haastattelussa kun täytin 60 vuotta että en tiedä muita ammatteja, kuin kustantajat ja toimittajat, jotka kilpaa juoksevat kaivamaan omaa hautaansa. Vastaukseksi sain saman lehden kommenttipalstalla raivokkaat terveiset, että siellä taas yksi päätoimittaja yrittää kaventaa sananvapautta.
Jos vaatimukset johtavat niin Ylen kuin vanhoihin arvoihin uskovan lehdistön kuihtumiseen, maan sivistystason kohottamistehtävä jää Seiskalle, pelkkää höpötystä tarjoaville kaupallisille radioille ja tositörkyä työntäville tv-kanaville.
Tarjontaa voi vertailla jo nyt katsastamalla muutaman kaupallisen tv-kanavan viikonvaihdetarjontaa ja vertaamalla sitä vaikkapa Ylen Teeman tarjontaan. Jos eroa ei huomaa, lienee jo tarpeeksi kyllästetty BB-talon tapaisilla ohjelmilla.
Erikoista ja samalla hälyttävää on, että suunta ei ole sama pelkästään Suomessa. Jos USA:n presidentinvaalitaistossa menestymisen mahdollisuuksia on tarjolla jollain törkyturpamiljardöörillä, pitänee lopultakin uskoa todeksi vanha väittämä, että maassa kuin maassa yksi kolmasosa kansalaisista on varustettu tietotasolla, jolla äänioikeuden myöntämistä kaikille voisi vakavasti harkita. Anteeksi kärjistys, mutta vaikea välttyä ajatukselta.