Alakerta | Anna-Mari Kilpijärvi / a.kilpijarvi@gmail.com
– Tehdään nyt lupaus, että joko ensi keväänä tai kesänä käydään laskemassa koskea, totesi siskoni tässä muuan päivä sitten.
Siskoni haluaisi tehdä uudenvuodenlupauksia. Itse en ole oikein lämmennyt ajatukselle. Ei minulla kuitenkaan mitään koskenlaskua vastaan ole, päinvastoin. En vain halua jämähtää lupauksen luomaan ansaan.
Olen vihdoin tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten anna turhia lupauksia edes uutenavuotena.
Kyllähän niiden kohtalo tiedetään. Ensin luvataan laihtua se kuuluisa kymmenen kiloa, mutta useimmiten se vain jää ajatusasteelle. Herkut maistuvat liian hyviltä tai liikunta tulee aloitettua liian nopeasti liian raskaana. Tai sitten painonpudotus onnistuu hetkellisesti.
Jos elämäntavat haluaa muuttaa, miksi aloittaa vasta huomenna, kun sen voi tehdä jo tänään? Usein tässä ajattelutavassa se huominen ei koita koskaan, vaan siellä se aina siintää, hamassa tulevaisuudessa.
Lupaukset ovat usein turhaa sanahelinää. Niitä sanotaan vain, koska niin kuuluu. Ajatus kuitenkin unohtuu helposti.
Motivaatio hukkuu helposti, mikäli se ei tule ihmisestä itsestään. Ulkopuolinen paine on harvoin hyvä kannustin muutokseen.
En taatusti lupaa päästä esiintymiskammosta eroon. Ihan vain periaatteesta. Teen koko ajan töitä sen eteen, joten keinotekoisesti luotu paine ei taatusti auta asiassa.
Katteettomat lupaukset aiheuttavat vain huonoa omatuntoa ja pahaa mieltä toimimattomuuksissaan.
En halua luoda turhia odotuksia. Haluan antaa vain sellaisia lupauksia, jotka voin pitää. Silloin niillä voi olla jopa jotain arvoa.
En lupaa laihduttaa, muuttua tai lopettaa mitään. Esimerkiksi liikuntaa aion lisätä, mutta vain sen takia, että niin haluan ja olen löytänyt mukavan lajin. Laihtuminen olisi toki plussaa, mutta ei itsetarkoitus.
Ehkä olen alkanut löytää sisäistä kapinallistani. En halua tehdä asioita vain sen takia, koska on pakko.
Lupaukseton uusi vuosi on varsin vapauttavaa. Tosiasiahan on, että valtaosa lupauksista epäonnistuu syystä tahi toisesta. Ei kannata luvata kuuta taivaalta, jos ei onnistu edes pienemmissä lupauksissa.
Lupausten sijaan pitäisi toimia, ei vain haaveilla muutoksesta. Helppoa tietä ei ole.
Huomisen sijaan pitäisi keskittyä nykyhetkeen. Elämä ei ala vasta huomenna tai sitten joskus, kun on laihempi, kauniimpi tai muuten erilainen. Se on tässä ja nyt.
Anna-Mari Kilpijärvi