Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Jotenkin näin siinä sanottiin: ”Hyvä postinjakaja. Talomme alaoven lukko on rikki. Älä yritä avata sitä, vaan soita huoneistomme summeria. Päästämme sinut sisälle. Oven lukko korjataan aamupäivän aikana.”
Törmäsin edelliseen, valkoiseen paperiin käsin kirjoitettuun tekstiin kotikerrostaloni ulko-ovessa maanantaiaamuna. Paperin viereen oli teipattu myös toinen lappu, jonka asiasisältö oli pääasiassa sama, mutta osoitettuna meille muille talon asukkaille. Lapun jättänyt kehotti välttämään avaimen käyttöä ja hoitamaan oven avaamisen heidän summerinsa kautta.
Varsinkin postinkantajalle tarkoitettua ohjetta täytyy pitää hatunnoston arvoisena uhrautumisena. Rumaa myöntää, mutta tuskin olisin itse uhrautunut posteljoonin ovimieheksi aamulla kello viisi. Se on jokseenkin tarkka ajankohta, jolloin Muikkulehti jaetaan taloomme.
Heti lukkokohua (talonyhtiömme mittakaavassa kyseessä todella oli kohu) seuraavana päivänä pääsin kokemaan lisää naapurien välistä ystävällisyyttä. Olin vasta asettunut taloksi matkoilla olevan ystäväni taloon, kun puolet siitä heittäytyi pimeäksi. Lamput sammuivat, televisio sammui eivätkä ulkovalot syttyneet.
Reipas talovahti olisi tietenkin suunnannut muitta mutkitta sulakekaapille. Niin tein minäkin, mutta reissun tulokset jäivät laihoiksi. Huomasin kyllä yhden automaattisulakkeen osoittavan eri suuntaan kuin muut, mutten voinut kuvitellakaan uskaltavani napsauttaa sitä toiseen asentoon.
Hätäpäissäni harkitsin vaihtoehtojani. Ystävälleni ei ainakaan kannattaisi soittaa, se tulisi liian kalliiksi ja huolestuttaisi häntä turhaan. Yritin kiinni yhtä työkavereistani, mutta kun hän ei vastannut, käännyin naapureiden puoleen.
Monien mutkien kautta sain langan päähän erään erittäin ystävällisen naisen, joka yhdessä miehensä kanssa pelasti minut pinteestä. Vaikka kyseinen pariskunta asuu muutaman talon päässä ystäväni kodista, he riensivät avukseni muitta mutkitta. Naapurien kesken sallittua sopupeliä parhaimmillaan!
Noloa tietysti sinänsä, että ongelmani oli niinkin mitätön. Yllätysvieraani ratkaisivat sen alta aikayksikön napsauttamalla mainitsemani sulakkeen takaisin päälle.
Suvi Peltola