Kuontivaaran tien varressa Rukan suunnalla asuvan Heikki Mustaniemen nettiyhteys ei aina pelaa sitten millään. Öisin on toisin ja paremmin. Joku vuosi sitten tilanne oli vähän otollisempi. Netti pätki ja verkko sotkeutui pahoin vain Rukan maailmancupin aikoina, mutta nyt tilanne on huono pidentyvän matkailusesongin aikana ja väliin muulloinkin.
Mustaniemi kertoo lukevansa Afrikan lehtiä ja seuraavansa Namibian tapahtumia siellä vietettyjen vuosien jälkeen.
– Nykyisin lehtiin laitetaan videoita, eivätkä ne toimi, kun verkko on täällä tukossa, Mustaniemi kertoo.
Ihtinkivaaran ristauksen masto palvelee yhteiskäytöllä monen operaattorin asiakkaita, eikä se jaksa Mustaniemen mukaan jakaa dataa, kun matkailijat sekä paikalliset heräävät aamulla nettiä käyttämään ja taas illalla palaavat retkiltään ja töistään internetin valojen ääreen.
– Lentoliputkin pitää tilata öisin, kun ei muuten voi uskoa, että nettiyhteys ei katkeaisi kesken kaiken, kertoo hän huonoista verkkoyhteyksistä.
Ongelma on se, että valtio säätelee internetin saatavuutta väljästi ja vain vanhalla palveluvelvoitteella, jossa mitataan pitkien aikojen keskiarvoa ja datan määrää käyttäjän suuntaan. Nykyaikainen verkkojen käyttö tarvitsee kuitenkin paljon enemmän bittejä, kuin säädetty keskiarvo, eikä edes verkkopankin käyttäminen minimiarvoilla onnistu, jos yhteys pätkii. Valtio ei ole ollut äärimmäisen tarkka valvomaan velvoitetta yhteyden vakauden osalta tai käyttäjältä lähtevän dataliikenteen määrään saati vasteaikojen osalta. Käyttäjien tulkinta siitä mitä moitteettomasti toimiva internetyhteys tarkoittaa, ei nykyisin vaikuta menevän yksiin palveluvelvoitteen konkreettisten mittareiden kanssa.
Esimerkiksi videoyhteyden ylläpidossa myös monien yhtäaikaisten käyttäjien laitteista pitäisi saada kopattua tasainen ja sitko datavirta mobiilimastoon. Vasteajat taas vaikuttavat moniin toimiin, alkaen jo internetin selaamisen työläydestä aina etäläsnäolon yhä suositummaksi käyviin sovelluksiin, etätyöhön, verkkopalveluihin tai vaikka nousussa olevaan e-urheiluun.
Ministeriön juuri lausuntokierrokselle lähtenyt laajakaistastrategia kirjaa selvästi, että dataliikenteen arvioidaan kasvavan jo nykyisin julmasta bittitohinasta aina 150 kertaiseksi boforeiltaan vuoteen 2030 mennessä. Tietoa ei ole siitä miten kasvavien matkailijamäärien keskelle pääteasemat tällaisen määrän liikennettä jo suhteellisen pian jahkaavat.
Syyskuussa huutokaupataan ensimmäiset 5G-paketit 3,5 gighertzin taajuusaluetta ja vuosikymmenen taittuessa odotetaan aina 26 gigahertzin taajuusalueen huutokauppaa. Korkeampi taajuus tuleekin sitten vaatimaan pääteasemia jo muutaman sadan metrin päähän ja ulkoantenneja jo ikkunoidenkin läpi nettiin liittymiseen.
– On poliittinen päätös miten palveluvelvoite säädetään, kertoo apulaisjohtaja Petri Makkonen Viestintävirastosta.
Viestintävirasto päivittää enää harvakseltaan alueellisia palveluvelvoitteita, joilla se nimeää vastuullisen yrityksen hoitamaan vähintään moitteettomasti toimivan kahden megabitin yhteyden alueelle.
– Tarkastelemme näitä postinumerotasolla. Muistaakseni Kuusamosta lisättiin jokin alue velvoitteen piiriin pari vuotta sitten.
Rukan, Kuusamon, Posion tai Taivalkoksen tiheämpien asutusalueiden osalta velvoitetta ei ole annettu millekään yritykselle. Virastossa arvioidaan moitteettomien yhteyksien olevan kohtuuhinnoilla saatavilla.
Viestintävirastosta kerrotaan, että moitittavasti toimivan nettiyhteyden asiaa voi edistämää itse viraston kautta, ottamalla yhteytä suoraan virastoon.
– Me laitamme samantien kyselyä kaikille alueella toimiville teleyrityksille. Kysymme, että haluaisiko joku yhtiö sen ratkaista vapaaehtoisesti rakentamalla – ennen velvoitteen asettamista, Makkonen lupaa.
