Yhdeksäsluokkalaiset kuusamolaiskoululaiset ovat talven mittaan päässeet näkemään, miten lehmät elelevät nykypäivänä. Kohteena heillä on ollut Kuusamon Lehdossa sijaitseva Oiva ja Pauli Pitkäsen navetta. Navetassa on puolensataa lypsylehmää ja saman verran vasikoita.
Pitkästen navetta on nykyajan mittapuun mukainen. Siellä on lypsyrobotti. Vastaavanlaisia robottinavetoita on Kuusamossa kaikkiaan neljä. Robottinavetassa lehmät menevät lypsettäviksi silloin kun itse haluavat. Kone tunnistaa ne. Lisäksi lehmät ovat irrallaan navetassa ja voivat valita itse paikkansa mihin mennä.
Sinällään tuo robotti ei päällisin puolin näytä kovin ihmeelliselle, vaikka hintaa sille kertyykin jonkinlaisen talon verran, noin 150 000 euroa.
Muutakin automaatiota on. Vaikkapa ruokinnassa. Yksikään lehmä ei voi syödä mielin määrin esimerkiksi rehua, sillä eläimen kaulassa oleva tunniste estää sen. Lanta puhdistetaan myös automaattisesti.
Monelle nykyajan koululaiselle navetta voi olla aika tuntematon paikka. Varsinkin nykyaikainen navetta. Mutta varmasti moni aikuinenkin voisi yllättyä, miten tekniikka on tullut navetoihin jäädäkseen. Heillä voi olla viimeisestä navettakäynnistä aikaa vuosikymmeniä – silloin kun olivat pieniä. Tuohon aikaan lypsettiin vielä käsin ja äksyimpien lehmien takajalka jouduttiin sitomaan narulla seinään kiinni, ettei se potkaisisi lypsykiulua nurin.
Vaikka navettakäynnistä jää vähäksi aikaa hajuhaittoja vaatteisiin, käynti monelle kyseissä tuotantolaitoksessa voi olla avartava ja mielenkiintoinen. Saattaisi olla olla myös aikuisille. Näin maidolle ja voille saadaan oikea alkuperä ja emäntä, vaikka tuotteet ostetaankin nykyisin kauppojen hyllyiltä eivätkä kaikki koe niiden alkulähteeksi enää eläintä lainkaan.
Maataloustuottajat ovat yleensä hieman hiljaista väkeä ja valittelevat sitä, että alan merkitystä ei aina tiedosteta paikkakunnalla. Usein puhutaan vain matkailun ja puuteollisuuden tuomista työpaikoista ja rahasta. Mutta maatalouden merkitys suoraan ja välillisesti on edelleen paikkakunnalla merkittävä, sanokaa mitä sanotte.
Mikko Häme