Juuri nyt: Pölkky hukkasi mah­dol­li­suu­ten­sa 3-0-voit­toon Hä­meen­lin­nan noustua kol­man­nes­sa erässä takaa ohi, nel­jän­nen erän voiton myötä pisteet jäivät kui­ten­kin Kuu­sa­moon

Joko luit: Matti Suur-Ha­ma­ri Linnan juhliin kol­mat­ta kertaa – kil­pa­uran­sa päät­tä­nyt pa­ra­lu­mi­lau­tai­li­ja ryhtyi ur­hei­lu­vä­li­ne­myy­jäk­si: "Olen opet­te­le­mas­sa ta­val­li­sen ihmisen arkea"

Mainos: Koillissanomien joulutarjous: Koillissanomat Digi + Lehti 2 kk vain 35 euroa, tilaa tästä!

Nel­jän­tien­ris­teys lainaa de­sant­ti­koh­tauk­sen Lo­po­tis­ta – Nau­ra­kaa lapset lu­jem­paa!

Iida Törmänen varoo käyttämästä näköaistiaan kohtauksessa, jossa leikitään. Topias Siikaluoma (pikku-Johannes),  Sofia Rontti (pikku-Anna) ja Markku Santanen (Onni)  opastavat sokeaa Helenaa. Neljäntienristeyksen lavastus nojaa valokuviin. Viivi Skog , keskellä, tekee tuplaroolin. Anna on tänttäräliisa ja Minna rauhallisempi. Pukuhuoneessa pitää kiirettä.
Iida Törmänen varoo käyttämästä näköaistiaan kohtauksessa, jossa leikitään. Topias Siikaluoma (pikku-Johannes), Sofia Rontti (pikku-Anna) ja Markku Santanen (Onni) opastavat sokeaa Helenaa. Neljäntienristeyksen lavastus nojaa valokuviin.
Iida Törmänen varoo käyttämästä näköaistiaan kohtauksessa, jossa leikitään. Topias Siikaluoma (pikku-Johannes), Sofia Rontti (pikku-Anna) ja Markku Santanen (Onni) opastavat sokeaa Helenaa. Neljäntienristeyksen lavastus nojaa valokuviin.
Kuva: Riina Puurunen

Kuusamon Näyttämön Neljäntienristeyksen lapsinäyttelijöiden kohtaus on harjoiteltu molemmilla miehityksillä ja on aika sopia miten ulosmeno tapahtuu. Ohjaaja Ahti Ahonen pyytää valot kymmeneen prosenttiin, leiri puretaan ja näyttelijät kääntyvät näyttämön sivuovelle. Silloin Kari Hujanen puuttuu tapahtumien kulkuun. Tekniikka marssii alas katsomon portaita.

– Siinä pitää olla porrasvalo ja jonkun kahtomassa, että penskat ei mene portaita mukkelismakkelis.

Kuusamon Näyttämön Neljäntienristeyksessä on seitsemän lapsiroolia.

Musserot, huhuilee ohjaaja.

– Kullanmuruset! Joko innostus on päällä?

– Elä ahista koko ajan! Meillä on taiteellisia kipuja.

Ahonen kuulee väärin, että kehittelemistä. Sama asia, harjoituksiin kokoontunut väki nauraa. Ensi-iltaan on kaksi viikkoa.

Penskat, musserot, kakarat - lapsirooleilla on näytelmässä iso merkitys.

– Lapsilla on tässä sovituksessa tärkeä rooli perhe-elämän kuvaajina niin kuin romaanissakin. Esimerkiksi ykkösen ensimmäisen puoliajan lopulla, jossa on Onni ja kakarat.

Onni visio merimatkan kaukaiseen maahan, niin kaukaiseen, että sillä ei ole nimeä. On kuuma ja sametin sinistä.

Helenaa, sokeaa tyttöä, näyttelevä Iida Törmänen huolehtii siitä, että ei vahingossakaan liiku näköaistin varassa.

– Hei, teidän pitää leikkiä lujempaa.

Kun on myötäiltevä toisten liikkeitä, niistä pitää saada kiinni.

Neljäntienristeys perustuu kuusamolaisen Tommi Kinnusen esikoisteokseen. Se kertoo kolmen ihmisen tarinan sadan vuoden aikajänteellä. Tapahtumat sijoittuvat Kuusamoon. Kuusamon Näyttämöllä romaanista nähdään uusi, neljäs sovitus. Esimerkiksi Turun kaupunginteatterin 22 metrisen lavan sovitusta ei mitenkään saisi ängettyä Kuusamo-opiston 5 metriä leveälle näyttämölle.

Tämä on salin koeponnistus, sanoo Ahonen, joka on tiivistänyt tarinaa alusta, mutta lisännytkin jotain.

– Lainasimme tähän sovitukseen myös yhden kohtauksen Lopotista. Desanttien saapuminen on dramaattinen kohtaus, joka kertoo kuusamolaisille paljon. Kun kuvaamon ovesta yritetään sisään, uhka ja sen vakavuus ymmärretään.

Seuraavassa kohtauksessa näyttämöllä nähdään poltettu Kuusamo.

– Harva seutukunta on joutunut sellaisen tuhon kohteeksi. Vanhan kylän hävittäminen oli yhteinen kokemus, ei vaan yhden perheen vaan koko pitäjän historian käännekohta.

Tommi on lukenut kohtauksen ja hyväksynyt Lopotista lainaamisen, sanoo Ahonen. Lopotti on Tommi Kinnusen toinen romaani, joka jatkaa perheen tarinaa kahden ihmisen kautta. Toinen heistä on Neljäntienristeyksen Helena.

Helena on kiltti ja iloinen sokea tyttö, Iida Törmänen tiivistää. Tässä kohtauksessa hän nauraa kerran, kun Onni kutittaa.

– Voitaisko me nauraa enemmän, Iida Törmänen sanoo kuuluvalla äänellä.

Ohjaaja ei kiellä, eikä kyllä kehoitakkaan. Ehkä Helena nauraa

Ehkä juuri lapset, leikki ja nauru keventävät sopivasti tarinan tunnelmia.

Topias Siikaluoma sovittaa lätsää. Se on iso, mutta niin varmasti pikku-Johanneksen lätsän kuuluukin olla. Sofia Rontin hameesta on irronnut nappi.

– Liian kovaa menoa, Sofia nauraa.

Sofia Rontti ja Viivi Skog tekevät yhdessä tuplaroolin: pikku-Anna ja Minna. Viivi koettaa saada paksut nailonit pysymään päällä. Nilkkoihin valunut kasvunvara on hyvä ajankuva.

Sitä millaisia lapset olivat eri vuosikymmeninä ei ole tarvinnut opettaa.

– Kakarat tekee aina mitä mieleen tulee ja sopeutuvat aikaan hyvin. Heillä on ihana sisään rakennettu taito elää hetkessä, joka sitten hävitetään, ohjaaja sanoo isän kokemuksella.

Lenny Palosaari tulee harjoituksiin suoraan syyslomareissulta. Hän on Tapio, 70-luvun lapsi.

– Se on sellainen hiljainen lapsi.

Yksi Lennyn tehtävistä on leikkiä legoilla. Tuttua hommaa oli vuosikymmen mikä tahansa.

”Vanhan kylän hävittäminen oli yhteinen kokemus, ei vaan yhden perheen vaan koko pitäjän historian käännekohta.