Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Alamittaisena pamputettuja taimenia ja harjuksia läjittäin, tyytyväinen metsästäjä kymmenen ammutun metson kanssa, susi kiikaritähtäimen kuva rinnassaan, kuolleena roikkuva laulujoutsen tai ahma...
Kaikki esimerkkejä kuvista, joihin nykyään sosiaalisessa mediassa törmää.
Kaikki työsarkaa tuoreelle Metsähallituksen nettierätarkastajalle, joka aloitti työnsä aivan äskettäin.
Ja sitä sarkaa riittää. Enemmän kuin yksi ihminen koskaan pystyisi tekemään. Semminkin kun erätarkastajan päätehtävän kerrotaan olevan lähinnä eränkävijöiden ohjaaminen laillisiin ja luvallisiin toimintatapoihin.
Sinänsä kaunis ajatus, mutta kun uppoutuu metsästyksen ja kalastuksen verkkopalstoille, vaikkapa Facebook-ryhmiin, ovat lailliset ja luvalliset toimintatavat usein hyvin kaukana.
Verkossa vastakkainasettelu on räikeää. Kalastusryhmissä inttävät ne, joiden mielestä kalat eivät kalastamalla lopu, vastassaan ne, joiden mielestä erityisesti vaelluskalakantoja tulisi suojella.
Pykälää raaemmaksi peli muuttuu, kun aletaan puhua suurpedoista.
Facebookista löytyy susien suojelua ajava Susiryhmä. Sitten on Susiryhmä vol 2, jossa vaikuttavat ilmeisesti alkuperäisestä Susiryhmästä pois potkitut susien suojelijat. Ja sitten tietysti löytyy Susiryhmän vastainen ryhmä. Ja monta muuta. Perässä ei varmasti pysy, vaikka seuraisi näitä palstoja yötä päivää.
Jo pikaisella selailulla huomaa, että jotkut näiden monien ryhmien jäsenistä ovat täysin kaheleita. Ja yhtälailla molemmissa rintamissa. Joku haluaa tappaa kaikki sudet, joku toinen kaikki suden tappajat.
Internet ei ole näitä viiripäitä synnyttänyt, mutta se on antanut heille julkisen ja avoimen temmellyskentän. Saadessaan bensaa liekkeihin kaheli jatkaa sanomansa levittämistä entistä pontevammin. Sama pätee tietysti muuhunkin tunteita herättävään verkkokeskusteluun.
Saa nähdä, miten nettierätarkastaja kykenee näihin pelottaviin lieveilmiöihin puuttumaan.
Suurpetokysymys, sen synnyttämä vihapuhe ja konkreettiset väkivallanteot lisääntyvät lisääntymistään. Kuusamossakin tätä leimahtelua on koettu jo maastossakin.
Pahoin pelkään, ettei näitä asioita pystytä koskaan ratkomaan rauhaisalla vuoropuhelulla.