Sinä JoulunaOli tupa, yksi huonehellauuni, tiskipöytä,astiakaappi.Pinnasänky, piironki,sivusta vedettävä,pirtinpöytä, penkit,hetekapari.
Oli äiti, äidillä pieni,viisi muuta, pientä suutaOli isä, sodan käynyt,sairasteli
Sinä aattonaäiti puolista laittoityttöset siivosi, pölyjä pyyhki,isä vettä, pojat puitatupaan, korsusaunaan kantoi
Sinä aattona iltapäivälläisä allapäin virkkoi:”Ei taida joulupukki tänäjouluna tulla!”
Harmaa hämärä laskeutuilasten luomille tuvan lattialla.KOP KOPKuka koputti, kuka tuli?Kaikki seisahtuivat sijoillensa,
Tumma turkki, parta,tupsulakkisylissä suuri paketti.”Hyvää Joulua” sanoi japian poistui
Koululainen luki:”Meijerivoita 10 kiloa”Liikahti yksi, liikahti toinen.”Isä aukase se””Iti aukate, iti aukate” pomppi pienet
Isä aukaisi:Oli riisiä, ryyniä, rusinoita,punaista pallojuustoa, meijerivoita,näkkäriä, kahvia, sokeria,lapsille suunmakeaa.
Mistä pukki tuli, minne meni?Veljekset vilauksessa vinkkeleihin,vilistivät viivana veräjälle.
Sinä Joulunaei yksi saanut yksin yhtäoli kaikille kaikkea:oli lämmin tupaoli joulusaunaoli puurooli enkelivirsioli Jooseppi, Maria ja lapsi
Tuli toivotuli riemutuli juhlatuli joulurauha.
Eipä arvannut kukaan:jäljet johtivat -naapurin tupaan.
Asta Jaakkola
Muottien muotiaUkkoja, akkoja, enkeleitä,nalleja possuja, peruspipareita,syntyy näistä muoteistanyt, kun alan leipoa.
Löytyy sydämiä, kuusia,muotteja vanhoja ja uusia.Muuttuu muoto piparien.Olen nähnyt Suomineidonja muodot muumien.
Aino Helena Oinas
Toisenlaiset tavat
Eri maissa toisenlaiset ovat joulun tavat,meidän lapset aattona jo pukkia odottavat.Eikä meidän joulupukki tule koskaan piipusta,emmekä me takan reunaan joulusukkaa ripusta,johon pukki joululahjat jouluyönä sujauttaa.Meillä kait se kuusen alle tuomisensa piilottaa.Taikka tuopi säkillänsä aattoillan aikanalasten luokse tullessansa, taikka jättää porstuaan.
Täällä toki joulupukki lapsillekin näyttäytyy,toivoo, että kaikki lapset oikein hyvin käyttäytyy.Pukille he voivat laulaa,vaikka laulun pienen,siitä joulupukkikin saapi hyvän mielen.
Aino Helena Oinas
Muistelua lapsuuden joulusta 50-luvun lopusta 60-luvun alkuun
Katselen kirkkaitten tähtien taivasta,
ja muistelen joulua lapsuuden aikaista.
Niihin hetkiin jouluisin pienen retken teen,
palaan siis vuosiin, lapsuuden.
Aattoaamuna huoneet luututtiin,
ja verhot ikkunoihin vaihdettiin.
Isä oli kuusen metsän kätköistä hakenut,
äiti kinkun edellisyönä paistanut.
Vasta aattona kuusi sisälle tuotiin,
ja me lapset se iloiten koristeltiin.
Saunassa hyvissä ajoin käytiin,
äidin leipomia leipiä ja pullia esille laitettiin,
ja, tietysti, kinkku pöytään nostettiin.
Kaikki alkoi olla suurin piirtein valmista,
joululaulutkin soivat jo radiosta.
Rauhoittuneena aattoiltaan, aloimme jännittyneinä odottamaan,
tulisiko pukki sinä jouluna ollenkaan.
Valmistautui isä viimeisenä saunaan lähtemään,
jäimme me lapset miettimään,
ehtisikö hän saunasta tulla,
ennen kuin pukki alkaisi eteisessä ovea kolkutella.
Eihän isä taaskaan pukkia nähnyt,
näin oli aikaisemminkin, jouluna käynyt.
”Miten se pukki aina juuri silloin tuli,
kun isä saunassa kylpemässä oli”?
Lahjoja ei paljon jaettu,
oltiin tyytyväisiä, mitä oli saatu.
Paketin sisällöistä ei pahaa mieltä tullut,
siihen aikaan kun varaa ei liiemmälti ollut.
Muistan myös joulun sellaisen,
kun pukki poroineen ohi meni, kiirehtien.
”Olimmeko olleet kovin tuhmina”,
haikea oli sen joulunaaton tarina.
Myöhemmin jouluarvoitukset julki tulivat,
miksikähän jotkut perheenjäsenet pukin tuloaikaan poissa olivat.
Nämä onnelliset lapsuuden muistot takaisin sydämeeni suljen,
ja rakkaitteni kanssa tulevaan jouluun taas yhdessä kuljen.
