Mainos: Sieltä, missä tunnet elä­vä­si. Tutustu Koil­lis­sa­no­mat Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Kolumni

Niilo Keräsen ko­lum­ni: "Kai­kil­la ih­mi­sil­lä kaik­kial­la maail­mas­sa ei ole yhtä hyvää kuin meillä" – Ol­kaam­me ylpeitä it­se­näi­ses­tä Suo­mes­ta

-

Monelle meistä itsenäinen Suomi on itsestään selvä asia. Satavuotiaskaan ei muista aikaa ennen itsenäisyyttä, eikä kukaan suomalainen osaa tänään oikein kuvitella, millainen olisi itsenäisyyden vaihtoehto.

Ne, jotka muistavat, mitä itsenäisyyden säilyttäminen liki kahdeksankymmentä vuotta sitten suomalaisilta vaati, alkavat olla harvalukuisia.

Talvi- ja jatkosotien aikaiset tai sen jälkeiset lapset – tänään jo seitsemänkymppisiä tai yli – muistavat ehkä hädän, pulan ja vaatimattomat olosuhteet, mutta aika on hämärtänyt ja osin kullannutkin lapsuuden muistot.

Keski-ikäinen suomalainen on nähnyt isänmaan huikean kehityksen punainen tupa, perunamaa ja raskas fyysinen työ -olosuhteista korkean sivistyksen ja turvatun toimeentulon yhteiskuntaan.

Keskimääräinen suomalainen alle kolmikymppinen ei ole nähnyt tätäkään ja hymähtelee vanhempiensa muisteluille ajasta ennen kännykkää, nettiä tai jokaisen pihan paria pikkuautoa.

Itsenäisyys on tänään monelle siniristilippu salossa kuten muinakin liputuspäivinä. Ehkä menneiden sukupolvien uhrauksista hymistelyä, jota ei oikein pysty sisäistämään.

Tänä vuonna ei ole edes itsenäisyyspäivän juhlaa presidentinlinnassa, jotta voisi ihailla iltapukukavalkadia.

Jos tulevana sunnuntaina TV näyttää pätkiä aiempien vuosien linnanjuhlista, niin joka tuutista tunkeneen koronan kyllästyttämät suomalaiset nauravat tuolle järjettömälle tungokselle, teennäisen tärkeitä ja pönäköitä rouvia ja herroja, ilman turvavälejä, ilman maskeja, ilman käsidesiä.

Nauru ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset kunnioita itsenäisyyttä. Me osaamme olla terveellä tavalla ylpeitä vapaudestamme, demokratiastamme, siitä, että kukaan vieras ei meitä määräile, itse voimme päättää yhteisistä asioistamme.

Saamme olla asioista eri mieltä, mutta tyydymme siihen, minkä enemmistö katsoo parhaaksi, kunhan enemmistökin kunnioittaa vähemmistön mielipiteitä. Olemme ylpeitä siitä, että meillä on hyvä isänmaa.

Itsenäisyys ei kuitenkaan ole trumpismia, isänmaa ensin ja muulla ei mitään väliä. Yltiöpäinen ja populistinen aate oman kansan paremmuudesta ja muiden huonommuudesta näyttää nostavan päätään 1930-luvun tapaan.

Se ei kuitenkaan ole tämän päivän todellisuutta vaan epämääräistä pakoa ja kaipuuta menneeseen maailmaan.

Suomalainen isänmaamme on osa kaikkien ihmisten maailmaa. Kaikilla ihmisillä kaikkialla maailmassa ei ole yhtä hyvää kuin meillä. Silti kaikilla on täsmälleen sama ihmisarvo.

Sivistyneillä, itsenäisillä, hyvinvoivilla, Suomen kaltaisilla kansakunnilla on yleisinhimillinen velvollisuus olla voimiensa mukaan auttamassa ja tukemassa niitä, joilla omia voimia ei ole.

Sama koskee tietenkin myös yksilötasolla: heikkojen ja vähänvoimaisten tukeminen on osa itsenäisen kansan moraalista selkärankaa.

Ja sama koskee myös yleismaailmallisia uhkanäkymiä. Suomi on vuosikymmenten kuluessa antanut panoksensa rauhanturvaajana, konfliktien sovittelijana.

Tämä tehtävä ei ole vieläkään väistynyt ja tämän päivän lisäuhka on kaikkia maailman ihmisiä koskettava ilmastonmuutos. Voimiensa mukaan meidän itsenäinen Suomemme on tässäkin talkoissa mukana. Hyvää itsenäisyyspäivää Koillissanomien lukijoille!