Aikanaan pelasin kirjeshakkia. Tein siirron, merkitsin sen korttiin ja kortti postiin. Vastustajan seuraava siirto tuli postissa. Kotimaasta vastaus tuli noin viikossa, Etelä-Amerikasta kolmessa viikossa, rautaesiripun takaa kuukaudessa. Miettimisaikaa kuhunkin siirtoon oli kolme päivää.
Lopetin kirjeshakin, kun pelit muuttuivat pelaajien tietokoneiden välisiksi. Kun itse mietittynä saattoi tehdä vastustajaa hämäävän riskisiirron, tietokoneshakki oli armotonta matematiikkaa, jossa harhautus oli mahdotonta.
Tänään lapset ja nuoret, pojat erityisesti, pelaavat älykännyköillä, tableteilla ja läppäreillä toinen toistaan mielenkiintoisempia pelejä. Pelejä, jotka joku on tehnyt, joissa saa pisteitä, ja jos menee huonosti, otetaan sama uusiksi. Toistuvasti.
Jossain määrin arvostustani riittää e-urheilun – näiden pelien – huippuosaajille. Mutta maailmassa huipulla on tilaa niukasti kuten muussakin urheilussa. 99,9 prosentille pelaajista tulee peleistä toki sorminäppäryyttä ja nopeiden havaintojen ja reaktioiden harjoitusta.
Mutta luovuus on siitä aika kaukana. Ja sellaisia ammatteja, joissa noista taidoista on hyötyä, on rajallinen määrä.
Päätalo-instituutti on järjestänyt vuodesta 1993 alkaen joka vuosi sadunkirjoituskilpailun peruskoulun 1-6-luokkalaisille. Tämän Napero-finlandiakilpailun palkinnot jaetaan Sadun päivänä 18. lokakuuta. Niin tänäkin vuonna.
On upeaa nähdä vuosi toisensa jälkeen, että vielä on olemassa lapsia, jotka lukevat ja kirjoittavat! Tyttöjä ja poikia. Vuosittain saamme kilpailuun 1000-2000 satua.
Toki saduissa näkyy pelimaailman ilmiöitä ja osin niitten kopiointia, henkilöhahmoja, seikkailuympäristöjä. Mutta parhaimmissa saduissa näkyy aina mielikuvitus. Mielikuvituksen suunnaton rikkaus! Rikkaus, joka on ammennettu ikivanhoista saduista, scifi-tyyppisistä klassikoista kuten Sormusten herrasta, Harry Potterista tai Stephen Kingistä, kotimaisista klassikoista tai uutuuskirjoista, maailmankirjallisuudesta. Musiikista, kuvataiteesta, teatterista.
Kilpailumme tarkoituksena on kannustaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Yleensä taiteisiin – monet kirjoittajat haluavatkin kuvittaa satunsa. Lukeminen ja kirjoittaminen jos mikä kannustaa mielikuvituksen käyttämiseen. Ennakkoluulottomaan luovuuteen.
Uskallan väittää, että siinä missä digipelimaailma jämähdyttää paikalleen, pelin tekijän luomaan kapeaan toistuvuuksiin perustuvaan maailmaan, lukeminen ja kirjoittaminen antaa luovuudelle ja mielikuvitukselle siivet.
Nykyinen ja tuleva maailma tarvitsee luovuutta, greta thunbergejä ja sellaisia tulevaisuuden ihmisiä, jotka uskaltavat käyttää mielikuvitustaan.