Suomessa kokeiltiin perustuloa vv. 2017-18. Kokeilu herätti huomiota maailmalla, vaikka sitä on muuallakin kokeiltu erilaisilla malleilla. Esimerkiksi Intiassa kokeilussa oli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja Hollannissa on jonkinlainen kokeilu juuri nyt menossa.
Perustulolla tarkoitetaan jonkinlaista tuloa kansalaiselle riippumatta siitä, mitä hän muuten tekee. Kuningasidea on, että perustulo voisi korvata silppuna olevan sosiaaliturvan, joko kokonaan tai osia siitä. Esimerkiksi työttömän työmarkkinatuen tai peruspäivärahan, toimeentulotuen, kenties pienen sairauspäivärahan, asumistuen. Monilla on kokemusta siitä, että näiden sosiaalietuuksien haku on byrokraattista, maksatukset hitaita ja satunnainenkin lisätienesti aiheuttaa paperisotaa ja takaisinperintää. Tulottoman on hankalaa pärjätä kuukausi tai kaksi ilman rahaa, kun byrokratia vie aikaa.
Keskustan kansanedustaja Katri Kulmuni järjesti eduskunnassa aiheesta miniseminaarin 24.1.19. Yhden luennon piti Kelan professori Olli Kangas, joka johti kokeilua. Kangas kertoi, kuinka Suomessa kokeilua hankaloitti siihen osoitetun rahan niukkuus. Niinpä Kela valitsi arvalla 2000 työtöntä. Heille päätettiin maksaa 560 euroa kuukaudessa kahden vuoden ajan, tekivät he mitä tahansa.
Kokeilun tuloksia ei vielä ole. Seminaarissa oli kuitenkin mukana neljä perustuloa saanutta. Kaikki he olivat kokeiluun tyytyväisiä: toimeentulo oli turvattu kahdeksi vuodeksi ja saattoi keksiä jotakin muuta. Yksi oli perustanut menestyvän yrityksen ja auttoi nyt yrityksessään muita. Yksi oli tehnyt kirjallisia töitä ja pitänyt luentoja – palkkioita kesti ottaa, kun ne eivät leikanneet perustuloa. Yksi oli puuhastellut lasten kanssa ”susirajalla” jossakin Hämeessä ja yksi oli pääasiassa vain ollut tyytyväinen, kun työkyky olikin jo rajoittunut.
Kaikki olivat antaneet haastatteluja medialle eri puolille maailmaa, jotkut yli 300 kertaa. Ja ainakin kaksi oli jo nyt alkuvuonna kokenut, että nyt sitten Kela ja työvoimaviranomaiset ovat taas päässeet aloittamaan ”päähän potkimisen” – siis byrokratia oli alkanut välittömästi.
Lienee selvää, että tällaiseen perustuloon kaikille eivät minkään valtakunnan rahat riitä. Selvää lienee sekin, että sosiaaliturvaa pitää korjata – siinä on aivan liikaa byrokratiaa. Se kohtelee vähävaraista ja henkisiltäkin voimavaroiltaan rajallista ja alamaissa olevaa ihmistä toisinaan kylmästi ja pilkulleen pykälien mukaan. Voi vain kuvitella, kuinka arvottomaksi siinä ihminen itsensä tuntee.
Päättyneestä kokeilusta kannattaa ottaa opiksi. Perustoimeentulon varmuus on yksi selkeä tekijä, joka antaa ihmiselle arvokkuutta, kohottaa itsetuntoa ja panee ehkä yrittämään vielä vähän lisää elämän kohennusta. Se elämän kohennus voi sitten tuoda itselle tuloja ja yhteiskunnalle veroeuroja. Kunhan löydettäisiin sopiva tasapaino ”ilmaisen rahan”, kannustuksen ja yhteiskunnallisten velvoitteiden kesken.
Seuraavan hallituksen ohjelmassa tulee erittäin todennäköisesti olemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Ainakin sen alkuaskelmerkit.