Sipilän hallituskautta leimasi velka- ja työttömyyskierteen katkaiseminen. Piti puuttua mm. työsuhdeasioihin ja kilpailukyvyn parantamiseen, samoin yrittämisen helpottamiseen. Mutta myös säästöjä piti tehdä, sosiaaliturvaa ja koulutustakin supistettiin – nehän ovat niitä suurimpia valtion rahanreikiä.
Vaikka valtion talous jossain määrin tasapainottui ja työllisyys parani, suurin osa ihmisistä noteerasi vain jokapäiväiseen elämäänsä vaikuttaneet asiat, ne, jotka tavalla tai toisella vähensivät käytettävissä olevan rahan määrää, palkkaa, vapaa-aikaa, sosiaalietuuksia. Ihmiset = äänestäjät olivat tyytymättömiä ja näyttivät sen viime eduskuntavaaleissa.
Rinteen hallituskautta tulevat leimaamaan jokseenkin samat asiat: työttömyyttä pitää edelleen saada pienemmäksi, valtio ei saa ruveta uudestaan velkaantumaan. Lupeissa on jonkin verran sosiaaliturvan korjauksia, mutta julkisuutta leimaa silti tyytymättömyys nykyhallituksen lupauksiin ja jo tehtyihin suunnitelmiin. Tyytymättömyyttä on äärettömän helppo ruokkia: somen ja iltapäivälehtien otsikot ovat tänään ainoa mitä ihmiset lukevat. Eivät kokonaista uutisjuttua, eivät edes sitä virkkeen jatko-osaa, missä hyvä kaverini pääministeri Rinne puhui vappusatasesta.
Sekä Rinteen että Sipilän että myös lukuisten seuraavien hallitusten päänsärky oli, on ja tulee olemaan pakolaisuus. Ilmastonmuutos toki myös, ja ilmastonmuutoksella tulee olemaan yhä merkittävämpi osuus pakolaisuuteen. Olosuhteet Afrikassa tai Lähi-idässä tai eteläisessä Aasiassa eivät ilmastonmuutoksen myötä ainakaan parane ja Isiksen kaltaiset tyytymättömyyden purkautumisreitit eivät suinkaan ole ohi.
Eurooppalainen oikeuskäsitys tulee Suomessakin merkitsemään sitä, että pakolaisia tulee meillekin. Vaihtoehto olisi muurien pystyttäminen Euroopan ympärille, ja siitähän seuraisi katkerien ihmisten hyöky muurien yli ja euroopalaisen elämäntavan loppu. Ennemmin tai myöhemmin.
Pakolaiset on taas yksi tyytymättömyyden syy kotomaassamme. Jos Suomen hallitukset muodostetaan Rinteen jälkeenkin niin, että tyytymättömät eivät koskaan joudu vastuuseen yhteisestä yhteiskunnasta, eräänä päivänä tyytymättömien puolue muodostaa enemmistön, ja heidän hallitusohjelmansa ensimmäinen pykälä on muuri Suomenlahden rantaan.
Eläkeukkona on hyvä olla jälkiviisas. Sipilän hallituksen pahin ja kauaskantoisin virhe oli perussuomalaisten heittäminen ulos hallituksesta sen uuden puoluejohdon takia. Media kehui Sipilän ja Orpon suoraselkäisyyttä peräti vajaan viikon ajan, mutta sen jälkeen perinteinen röykytys jatkui.
Jos PS olisi pidetty hallituksessa, se olisi ollut vastuussa niistäkin kirpaisevista päätöksistä, joita hallitus teki talous- ja työllisyyssyistä. Vastuunkanto olisi näkynyt myös vaaleissa. Vaikka hallitus tekikin kipeimmät päätöksensä silloin, kun perussuomalaiset olivat vielä hallituksessa, sitä ei tämä lyhytmuistinen, katkera ja tyytymätön äänestäjä enää parin vuoden päästä muistanut.