”En osannut nukkua, vatsa ei toiminut, ahmin kaikkea hyvää. Nukkumaan opin nukahtamislääkkeillä, mutta niihin jäin kuitenkin koukkuun aika pitkäksi ajaksi. Suuri möykky oli rinnan alla ja yritin sen kanssa pärjätä”, eläkeläinen Raija Viitanen kertoo.
Eikö kuulostakin vakavalta? Jos joku kärsii kaikista edellä mainituista vaivoista, hänen täytyy olla pahasti sairas. Ei muuta kuin pika pikaa soittoa terveyskeskukseen!
Todellisuudessa Raija Viitasen kuvaamat oireet eivät liity yhteenkään lääkkeillä tai vuodelevolla ohi menevään tautiin. Hän puhuu samasta tuskasta, jonka kanssa kamppailee jopa puoli miljoonaan suomalaista. Hän puhuu yksinäisyydestä.
Tekstin alussa oleva lainaus on poimittu viime kuun lopussa suorana televisiosta tulleesta A2-illasta. Yksinäisyys-illan aikana kuultiin Viitasen ohella monen muun, myös nuorten, kokemuksia yksinäisyydestä. Studiovieraiden joukossa oli lisäksi muun muassa poliitikkoja ja tutkijoita, joilta vaadittiin keinoja yksinäisyyden vähentämiseen.
Yksinäisyyttä on kahta lajia. Niistä vähemmän huolta herättävää on itse valittu yksinäisyys, joka voi tarkoittaa esimerkiksi niin sanotun oman ajan ottamista hiihtolenkin tai vaikka moottoripyörän huoltamisen merkeissä.
Itse valitsen yksinäisyyden yhtenään. Tykkään mennä ja tehdä olematta tilivelvollinen kenellekään. En kaipaa jatkuvasti juttuseuraa enkä (yleensä) tarvitse toista mielipidettä omani kantojeni tueksi.
Yksinäisyyttä on kuitenkin myös sitä lajia, josta halutaan päästä eroon. Sellaista yksinäisyyden tunnetta, jonka alle musertuu. Joka Raija Viitasen sanoin tuntuu möykkynä rinnan alla.
Sellaisesta yksinäisyydestä minä en tiedä mitään. Sain siitä kuitenkin alustavaa tuntumaa maatessani viime viikolla sängyn pohjalla sairaana. Jos en olisi sattunut sairastumaan ollessani vierailulla vanhempieni luona, olisin ollut todella pulassa. Ja todella yksin.
Kuka hakee yksinäiselle apteekista lääkettä? Kuka keittää hänelle lämmintä juotavaa? Kuka kantaa oksennusämpärin sängyn viereen ja tyhjentää sen? Ja ennen muuta: Kuka istuu sängyn laidalla helpottamassa oloa pelkällä läsnäolollaan?
Ei kukaan, vastaa puoli miljoonaa suomalaista.