Kolumni

Niina Jorman kolumni: Maapallomme tilanne on surullinen - Paranna tilannetta omalta osaltasi: "Kestävä elämä ei tarkoita kaiken uudistamista ja pelkästään oman maan porkkanoiden järsimistä"

-
Kuva: Mikko Halvari

Kukaan ei varmasti välttynyt otsikoilta ja kahvipöytäkeskusteluilta Amazonin palamisesta ja sen aiheuttamasta huolesta. Suurten metsäpalojen mukana ilmaan pöllyää hiilidioksidia sekä häkää ja pienhiukkasia. Tämä taas näkyy ja tuntuu ilmanpuhtaudessa. Ongelma ei suinkaan koske vain Brasiliaa, vaan tämä mediassa näkyvyyttä saanut huoli kuvastaa koko maapallomme surullista tilannetta.

Toiset sanovat, että ei sille ilmastonuutokselle mitään voi. Toiset taas luopuvat lähes kaikesta omaisuudestaan ja mielihaluistaan maapallon hyvinvoinnin korjaamiseksi. Tämä vastakkainasettelu ajaa tavallisen puhtoisen pohjoismaan kansalaisen usein hämmennyksen valtaan. ”Eihän tämä ole meidän asiamme”, saattaa moni Suomen metsistä ja raikkaasta ilmasta nauttiva ajatella. Ja niin, eihän se olekaan. Se on tulevien sukupolvien asia.

Haluammeko viedä maapallomme alas ja aiheuttaa valtavaa tuskaa tuleville sukupolville? Olemmeko me ihmiset sittenkään niin älykkäitä — olemme laatineet maapallomme kannalta kestämättömiä ratkaisuja ja toimintamalleja, joita valtaosa on tottunut noudattamaan. Ihmisen älykkyys mitataankin ehkä siinä, että pystymme myöntämään virheemme ja tekemään tietoisia valintoja vasten totuttuja, kestämättömiä, tapoja.

Kestävä elämäntapa ei ole rakettitiedettä tai edes vaikeaa. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on turhaa. Itse ainakin koen tekeväni hyvää omalle sekä läheisteni terveydelle, kun kierrätän, harrastan hyötyliikuntaa ja tuen suomalaista. Mietin kahdesti, mitä tarvitsen, usein huomatakseni, etten tarvitse paljoakaan.

En koe pelastavani maapalloa, mutta tiedän, että en omalla elämäntyylilläni edistä sen tuhoutumista suurissa määrin. Ja kuten muissakin asioissa, myös tässä, olen todella suurpiirteinen — elämästä saa nauttia. En kulje ympäriinsä valistamassa ympäristötietouttani, siihen minulla ei ole halua tai osaamista.

Minulle roskien kierrättäminen, polkupyörän valitseminen sekä jääkaapin tyhjentäminen vatsaan, ei roskikseen, on helppoa. Saan siitä hyvää mieltä. Kasvispainotteinen ruokailu ja kotimaisen tomaatin ostaminen silloin, kun mahdollista, on valintani. Nautin kaikesta tästä. Kannustankin jokaista tekemään itselleen helppoja ympäristövalintoja, näin toiminnasta voi jopa tulla tapa ja uusi innostuksen kohde.

Kestävä elämä ei tarkoita kaiken uudistamista ja pelkästään oman maan porkkanoiden järsimistä. Kestävä elämäntapa tarkoittaa sitä, että yksinkertaistetaan ja järkeistetään asioita hieman. Samalla, kuin huomaamatta, myös mieli saattaa järjestäytyä uudelleen kaaoksen hävitessä ympäriltä. Jos maapallon pelastaminen ei ole mielestäsi järkevää, voit ajatella, että ympäristöteoilla suojelet tätä kaunista Suomen luontoa ja sen säilyvyyttä. Ei tarvitse miettiä sen pidemmälle.

Ystäväni vietti vaihtovuoden Kiinassa. Kun hän palasi, keskustelimme ilmansaasteista. Järkytyin, kun kuulin, että Pekingissä saastetaso oli saasteita mittaavan sovelluksen ilmoittamana lukemana yli sadan, kun taas Jyväskylän keskustan liepeillä mittari näytti alle kymmentä. Koillisen metsissä lukema on varmasti lähellä nollaa. Tätä kallisarvoista puhtautta haluamme varmasti jokainen varjella, vielä kun se on mahdollista.