Niityt, kedot ja laitumet. Hylätyt tilat ja niiden hakamaat.
Perinteisen karjatalouden muovaamat ympäristöt ovat Koillismaan uhatuimpien luontotyyppien, perinnebiotooppien, tyypillisimpiä esimerkkejä.
– Kuten koko valtakunnassa, kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat uhanalaisia ja lähes kaikki ovat korkeinta, eli äärimmäisen uhanalaista luokkaa, suojelubiologi Tiina Laitinen Metsähallituksesta toteaa huolestuneena.
Syynä tähän on se, että karjatalouden ja maatalouden muuttaessa muotoaan ja jopa hävitessä kokonaan ihmisen kädenjälki häipyy maisemasta. Samalla katoavat näille luontotyypeille ominaiset kasvi- ja eläinlajit. Selkeimmin kärsineitä eläinlajeja ovat muun muassa kottarainen ja peltosirkku. Uhatuksi kasviesimerkiksi Laitinen nostaa koillismaalaisilla niityillä viihtyvän ketonoidanlukon.
Ihmisen muovaama maisema ja luonto sisältävät todellakin uhanalaisia luontotyyppejä, vaikka näin ei äkkiä ajattelisi. Laitinen pohtii asiaa ja toteaa, että Suomesta löytyy valtava määrä ihmisen muokkaamaa maata, jolla on takanaan jo satojen vuosien historia – kenties jopa pidempikin. Esimerkkinä voidaan ottaa niittymaisema.
– Niityt voivat olla raivattuja jo ammoisina aikoina ja tietynlaiset kasvi- ja eliölajit ovat sopeutuneet elämään niihin, Laitinen kertoo.
Niitty muuttuu aikaa myöden metsäksi, jos sitä ei hoideta.
Uhatuimpien luontotyyppien huolestuttava listaus löytyy ympäristökeskuksen julkaisemasta Luontotyyppien uhanalaisuus 2018 -tutkimuksesta, jossa 120 tutkijaa ja asiantuntijaa tarkastelee miltei 400 luontotyyppiä Suomessa. Melkein puolet niistä todetaan uhanalaisiksi.
Vastaavan kaltainen tutkimus tehtiin vuonna 2008. Kymmenen vuoden ajanjakso näyttää, että luonnon köyhtymistä tapahtuu jatkuvasti laajalla skaalalla koko Suomen valtakunnan tasolla. Metsien hoito, peltojen raivaus ja vesistöjen rehevöityminen kaikki köyhdyttävät lajistoa. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa varsinkin pohjoisessa tunturialueilla, jossa palsasuot sulavat.
– Uhanalaiskehitys ei ole pysähtymässä, Laitinen kertoo pohtiessaan tulevaisuutta.
Koillismaalla esiintyviä uhanalaisia luontotyyppejä ovat perinnebiotooppien lisäksi esimerkiksi kangasmetsät. Metsät luokitellaan kasvupaikkatyypin lisäksi niiden iän perusteella nuoriin, varttuneisiin ja vanhoihin metsiin.
Juuri nuoret ja vanhat metsät ovat kaikista uhatuimpia tällä hetkellä. Vanhoihin metsiin kohdistuu eniten hakkuutoimintaa. Nuoria, luonnontilaisia metsiä taas ei juuri synny. Syynä tähän on luonnonkulojen ja metsäpalojen puute.
– Siksi suojelualueille tehdään ennallistamispolttoja, jotta saadaan aikaiseksi tätä nuoren luonnonmetsän luontotyyppiä.
Kuusamosta löytyy harvinaisia ja uhanalaisia luontotyyppejä, jotka ovat yhteydessä alueen erikoisuuteen, kalkkipitoiseen kallioperään. Laitinen nostaa näistä esiin kaksi uhanalaista esimerkkiä, kalkkiletot ja kuivat lehdot.
– Nämä ovat Kuusamon alueelle hyvin leimallisia, mutta hyvin arvokkaita ja uhanalaisia luontotyyppejä.
Hyviäkin uutisia mahtuu sekaan, sillä Kuusamon Närängän koillisalueelta löytyy Laitisen mukaan hyvin edustavia ja vanhoja kangasmetsiä, jotka tosin ovat juuri niitä uhanalaisimpia.
– Etelä-Kuusamossa Närängänvaaran lähialueilla on täysin luonnontilaisia metsiä, jotka ovat edustavimmat koko Kuusamossa ja valtakunnallisesti hyvin arvokkaat, Laitinen kehuu.
Luontotyyppien säilymisen eteen on kyllä tehty töitä. Metsähallitus hoitaa esimerkiksi Närängän erämaatilan alueen luontotyyppiä kesäisin laiduntavien lampaiden avulla.
Suojelualueilla lehtoja ja perinnebiotooppeja hoidetaankin, mutta Laitisen mukaan volyymi ei ole riittävä.
– Luontotyypit pitäisi ottaa huomioon kaikessa maankäytössä.
Pahimpana skenaariona Laitinen näkee sen, että arvokkain ja harvinaisin luonto jäisi vain ja ainoastaan suojelualueille.
– Minusta olisi hyvin tärkeää, että luontotyyppien ja lajien säilyminen huomioitaisiin myös suojelualueiden ulkopuolella.
Laitisen mukaan luontosuhteessa tärkeintä on kunnioitus ja välittäminen ja erityisesti sen ymmärtäminen, että ihminen on osa luontoa.
– Luonnosta kiinnostunut ihminen etsii tietoa luonnon prosesseista, mikä puolestaan auttaa tekemään luontoa säilyttäviä tekoja omassa elämässä.
Metsäluonnon suojelussa metsänomistaja voi esimerkiksi varjella lahopuita ja käyttää vaihtoehtoisia metsänhakkuumenetelmiä avohakkuiden sijaan. Maanviljelyssä pitäisi Laitisen mukaan varmistaa, ettei omalta maalta pääse valumaan ravinteita viereiseen vesistöön.
