Kolumni

Ni­mi-in­toil­jan tun­nus­tuk­set

Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi

Nico, Jennica, Luca ja Ninja. Jerry, Seidi, Luca ja Yasmin.

Siinä jokunen poiminta Etunimet.netin epäviralliselta nimipäivälistalta. Verkkosivun ylläpitäjien mukaan kyseessä on leikkimielinen nimipäiväkalenteri etunimille, jotka puuttuvat viralliselta Yliopiston Almanakkatoimiston pitämästä nimipäiväkalenterista.

Kyseinen kalenteri on kaltaiselleni nimi-intoilijalle kuin ehtymätön buffet-pöytä. Sieltä on näppärää poimia toinen toistaan erikoisempia nimiä, yhdistellä niitä useamman etunimen rimpsuiksi ja mallailla oman sukunimen pariksi.

Parasta huvia on liittää edellä mainittujen, vierasperäisillä kirjaimilla höystettyihin tai muuten jokseenkin erikoisiin nimiin lisäosia. Suosikkini ovat sanat pappa ja mamma, joiden liittäminen esimerkiksi Nico- tai Yasmin-nimien perään aiheuttaa ainakin itsessäni hilpeyttä.

Nyt ajatus Nico-papasta on hauska. Kun näinä päivinä kastettavat Nicot joskus 2 000-luvun ensimmäisen vuosisadan puolivälissä pitelevät lapsenlapsiaan, lienee ajatus enää korkeintaan hauskahko, todennäköisesti täysin neutraali.

Olenkin ehdottomasti yhtä mieltä vanhan ja kuluneen, mutta ehdottomasti yhä osuvan sanonnan kanssa. Nimi ei pahenna miestä, jos mies itse pitää nimensä kunniasta huolta.

En toki ole kaikkien nimen ylin ystävä, mutta omien suosikkien lisäksi uskallan väittää sulattavani varsin laajan skaalan mitä erilaisimpia nimikyhäelmiä.

Tätä edeltävässä alakerrassani mainitsin suurimmaksi sunnuntaihuvikseni Helsingin Sanomien työpaikkailmoitusten lukemisen. Niissä vilisevä sanasto on niin tekotärkeilevää, ettei sille voi kuin nauraa.

Vähintään yhtä mieluisaa sunnuntaipuuhaa on selata saman lehden syntyneet-palstaa. Minulla ja muille nimien ystäville se tarjoaa mahtavaa ja monipolvista draamaa. Saa ihastella kauniisti soljuvia kokonaisuuksia, hämmästellä erikoisia valintoja ja makustella uusia nimituttavuuksia.

Omien mielinimieni lista lienee saanut eniten täydennystä nimenomaan Hesarista. Ykkössuosikkejani en suostu kertomaan, mutta tunnustaudun nykytrendin mukaisesti varsin vanhahtavien nimiyhdistelmien ystäväksi. Esimerkiksi isoäidilläni Lyydia Aliinalla on omiin korviini istuva nimi.

Suvi Peltola

”Nimi ei pahenna miestä, jos mies itse pitää nimensä kunniasta huolta.