Maaliskuun kolumnissani kirjoitin Tansanian luterilaisen kirkon Viktorianjärven itäisen hiippakunnan Nyakaton koulutuskeskuksen tietokoneluokasta Mwanzassa. Hiippakunta on seurakuntamme lähetystyön nimikkokohde. Oppilaitoksessa koulutetaan nopeasti kasvavan hiippakunnan työntekijöitä. Alueen asukkaista valtaosa uskoo vielä perinteisiin afrikkalaisiin uskontoihin eli pahoihin henkiin ja poppamiehiin. Kristittyjä on vielä alle 10 %, mutta heidän osuutensa on nopeasti kasvavaa. Työntekijöiden tarve, varsinkin pappien, on suuri. Monet uudet seurakunnat ovat evankelistojen hoidossa. Pappi ehtii käymään ehkä vain kerran kuukaudessa toimittamassa kasteet, vihkimiset ja hautojen siunaamiset.
Albiinoista käytettiin Tansaniassa vielä vähän aikaa sitten nimitystä ”zeruzeru”, nollanolla. Michael Yindi valmistui papiksi helmikuussa ja jatkaa taistelua albiinoihin kohdistuvaa vainoa vastaan. 52 vuotias Michel Yindi vihittiin papiksi Mwanzassa yhdessä 13 muun valmistuneen kanssa. Hän opiskeli Nyakaton luterilaisen koulutuskeskuksen ensimmäisellä teologikurssilla. Hänen kiitosta saanut opinnäytetyönsä käsitteli albiinoiden surmaamista ja Iringan yliopisto antoi sille erityismaininnan.
Michael Yindin tie papiksi ei ollut helppo. Hän syntyi suvun ainoana albiinona. Kristitty perhe kasvatti lapsensa tasa-arvoisina, mutta koulun alkaessa alkoivat vaikeudet. Näköongelmat ovat albiinoilla tavallisia ja ne vaikeuttavat myös koulunkäyntiä. Ensimmäisen luokan opettaja lähetti lukuvuoden lopussa kotiin kirjeen, jossa luki, että tämä lapsi ei opi lukemaan ja kirjoittamaan kymmenvuotiaanakaan. Michaelin isoisä meni kirjeen kanssa koululle tapaamaan opettajia. Eräs opettaja lupasi ottaa Michaelin omalle luokalleen ja hänen avullaan poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan parhaimpien oppilaiden tahdissa.
Myöhemmin Michael jatkoi opintoja raamattukoulussa. Evankelistaksi valmistuttuaan hän muutti Mwanzaan, missä sai hoidettavakseen tuomiokirkkoseurakunnan yhden kappeliseurakunnan. Alku oli hankalaa. Hän kohtasi halveksuntaa ja epäilyjä siitä, kykeneekö hoitamaan tehtäviään. Michael osoittautuikin mieheksi, jolla on lahja tavoittaa ihmisiä ja avata työtä uusissa paikoissa. Mwanzassa on nyt kolme seurakuntaa, joiden alkuunpanijana hän on ollut. Opiskelu evankelistaksi, diakoniksi ja sitten papiksi on vaatinut paljon sinnikkyyttä heikon näön takia. Hän ei nähnyt taululle, joten iltaisin hän kopioi muistiinpanot luokkatovereiltaan. Hän tarvitsee edelleen arjessa jonkin verran apua ystäviltään ja perheeltään. Ennen pappisvihkimystään hänen entinen alakoulunopettajansa otti yhteyttä ja kysyi tuleeko Michaelista todella pappi. Liikuttavaa on ollut myös suvun reaktio, kun he ovat todenneet, että Michael ei ole mikään nolla, vaan pystyy auttamaan muita ihmisiä.
Taistelu albiinoihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan on osa Michaelin elämää. Albiinon ei ole turvallista kävellä yksin Mwanzan kaduilla, koska heidän ruumiinosien uskotaan tuovan rahaa, onnea ja menestystä. Myyjänä on valitettavan usein joku perheestä. Ruumiinjäsenestä saatetaan maksaa jopa 1500 euroa, joten ei ole ihme, että se on houkuttelevaa, Michael kertoo. Michaelin mielestä nimenomaan kirkkojen on otettava voimakkaasti kantaa albiinosurmia vastaan. Tansanian kristillisten kirkkojen yhteiselin antoikin viime vuonna julkilausuman, jossa asia tuomittiin.
Tekstissä on käytetty lyhyelmää Tansanian lähetin Riitta Heinon Lähetyssanomissa helmikuussa ilmestynyttä juttua.