Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Aloitan suoralla lainauksella Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessorilta Terttu Utriaiselta. Hän kommentoi tiistai-illan tv-uutisissa Tapanilan joukkoraiskauksena tunnetusta rikoksesta annettuja tuomioita seuraavasti:
”Tuomioistuinten pitäisi perustella minkä takia kyseessä on nimenomaan raiskaus, eikä vähätellä miksi se ei ole törkeä raiskaus. Tämä on uhrille suoraan sanoen loukkaavaa jos sitä perustellaan, että tekotapa ei ole nöyryyttävää. Mikä se sitten on?”
Niinpä.
Runsaasti mediahuomiota kerännyt raiskaus tapahtui maaliskuussa. Alun perin viiden nuoren miehen porukasta kolme lähti seuraamaan naista Tapanilan juna-asemalla ja saavutettuaan tämän suorittivat raiskauksen. Syyttäjä vaati rangaistusta kaikille viidelle miehelle, mutta käräjäoikeus tuomitsi vain kolme. Heistä kaksi sai vuoden ja yksi vuoden ja neljän kuukauden mittaiset ehdolliset vankeusrangaistukset.
Utriaisen kommentti liittyy käräjäoikeuden tapaan perustella omaa tuomiotaan. Käräjäoikeuden mukaan raiskaus on lähtökohtaisesti aina nöyryyttävä, mutta Tapanilan raiskausta ei tehty rikoslain tarkoittamalla erittäin nöyryyttävällä tavalla. Se ei ollut myöskään kokonaisuutena arvioituna törkeä, minkä vuoksi tekoa ei määritellä törkeäksi raiskaukseksi.
Minun kysymykseni on sama kuin Utriaisen: Mitä eroa on nöyryyttävällä ja erittäin nöyryyttävällä ja miksi tuomion perusteluissa ikään kuin vähätellään uhria?
Myös Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on kommentoinut tuomiota julkisuudessa. Sekä hän että Utriainen pitävät sitä sinällään täysin vallitsevan rangaistustason mukaisena, mutta molemmat pohtivat ääneen, onko rangaistustaso riittävä. Ainakin kansan syvät rivit ovat jo pitkään vaatineet nimenomaan seksuaalirikoksista annettavien rangaistusten tiukentamista.
En itse usko vankilassa virumisen autuaaksi tekevään voimaan, mutta toki rikoksista on jouduttava vastuuseen. Maalaisjärjellä ajatellen rangaistusten kohtuullisuutta voisi olla syytä miettiä uhrin näkökulmasta, ei niinkään tekijän. Tällöin seksuaalirikokset olisivat pahoinpitelyiden ja henkirikosten ohella rikoksista vakavimpia.
Vai omistaako joku muka jotakin tärkeämpää kuin oman ruumiillisen koskemattomuutensa?
Suvi Peltola
suvi.peltola@koillissanomat.fi