Edessäni istuu kahdeksan tyttöä, iältään 12-17 -vuotiaita. Heistä yksi käy lukiota ja kuusi peruskoulua eri puolilla Oulua, kaksi on koulussa Kiimingissä. Tunnen heidät ja heidän perheensä suhteellisen hyvin enkä siksi jaksa uskoa, että tytöt valehtelisivat minulle. Eivät ainakaan näin tärkeässä asiassa.
Juuri siksi järkytykseni on suuri, kun tytöt kuin yhdestä suusta ilmoittavat kohtaavansa koulukiusaamista päivittäin. Toiset ovat joutuneet itse kiusatuiksi, toiset nähneet ja kuulleet siitä sivullisen roolista käsin.
Tai ehkä pitäisi puhua sivustaseuraajan roolista, sillä kukaan kiusaamisesta tietävä tuskin voi pysytellä puolueettomalla maaperällä.
Tyttöjen tilannekuva koulukiusaamisesta tuntuu erityisen surulliselta siksi, että se murentaa pohjaa kaikelta viime vuosien aikana tehdyltä koulukiusaamisen vastaiselta työltä. Ja sitä työtä on tehty paljon.
On ollut KiVa-koulua, Verso-vertaissovittelua ja erilaisia kampanjoita sosiaalisessa mediassa, yksittäisten koulujen ponnisteluista puhumattakaan. Koulukiusaamisen syitä ja seurauksia on puitu mediassa, aihetta on käsitelty kirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa ja kiusaamista kokeneet julkisuuden henkilöt ovat avautuneet omista kokemuksistaan.
Miten siis on mahdollista, että kiusaaminen yhä vain jatkuu ja jatkuu?
Tietenkään johtopäätöksiä ei pitäisi tehdä vain kahdeksan tytön lausuntojen perusteella. Ehkä heidän luokkansa ja koulunsa kuuluvat harvalukuiseen, mutta erittäin valitettavaan vähemmistöön, joissa koulukiusaaminen edelleen aiheuttaa ongelmia. Ehkä yleisellä tasolla tilanne on sittenkin paljon parempi.
Vai voiko se olla jopa huonompi? Aiheesta kanssani keskustelleiden tyttöjen mukaan koulukiusaamista nimittäin tapahtuu tätä nykyä ennen muuta sosiaalisessa mediassa. Opettajien silmien alla ollaan kutakuinkin ihmisiksi, mutta Snapchatissa, WhatsAppissa, Instagramissa ja Facebookissa tylytetään senkin edestä.
Miten sellaiseen voi puuttua?
Some on nykynuorille yhtä elävää elämää kuin se, mitä he elävät näyttöruutujensa ulkopuolella. Ehkä 2010-luvun malliin tapahtuvaa koulukiusaamista pitäisikin lähteä kitkemään tästä tosiasiasta käsin.
Jos käytöstapoja kasvotusten kunnioittava nuori ymmärtää reaalimaailman ja somen välisen yhteyden, hänen luulisi osaavan käyttäytyä myös viimeksi mainitussa.