Kolumni

Nuori ja ylpeä

Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi

Kesä on kulunut vanhempieni kanssa saman katon alla. Elo on sujunut ällistyttävän rauhallisesti, eivätkä tilanteet ole kärjistyneet yhteenkään riitaan.

Tämä olisi ollut murrosiän myllerryksissä velloneelle nuorelle Annille ollut niin suuri uroteko, että asiasta olisi saanut skuupin vaikka paikallislehden uutisaukeamalle.

Olenkin kesän aikana ylpeillyt sillä, kuinka kuluneet vuodet ovat hioneet luonteeni pahimmat kulmat pois.

Olen purrut hammasta, kun on tehnyt mieli sanoa. Olen kääntynyt pois, kun on tehnyt mieli raivostua. Olen puristanut käden nyrkkiin, mutta vain piilossa pöydän alla.

Olen ajatellut tyytyväisenä: tätä se siis on, se oikea, leppoisa aikuisuus.

Myhäilevä tyytyväisyys kuitenkin katkesi äkkiä MM-kisojen jälkimainingeissa, kun kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäkeä (vas.) syytettiin sateenkaarilippuprotestin myötä nulikkamaisesta käytöksestä.

Esimerkiksi Kalevan pääkirjoituksessa (20.8) Arhinmäen protesti ja ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) osoittama tuki niputettiin ”nuoruuden kapinallisuudeksi”.

Kirjoituksessa esitettiin, että 37-vuotiaat Arhinmäki että Niinistö ”ovat unohtaneet olevansa nyt auktoriteetteja, joiden keinovalikoimaan kuuluu muutakin kuin marssiminen mielenosoituskulkueessa tai itsensä köyttäminen keloon suon reunalla.”

Toisin sanoen: poika pentele, pitikö mennä pelleilemään, kun et osannut aikuisten lailla käyttäytyä.

Protestin leimaaminen nuoruuden kapinallisuudeksi vie siltä sen terän. Kun teko nimetään Kalevan pääkirjoituksen malliin poikamaiseksi uhitteluksi, voidaan sitä tarkastella ylhäältä päin isällisen ymmärtävästi - ja vähättelevästi.

Kannanotosta tulee kitinää, hiljaisesta protestista provokaatio, mielipiteestä mielenosoitus.

Tämä tekeekin pojittelusta raivostuttavan tehokasta. Kun kohteen tekemisistä vedetään suora ajatusviiva tämän ikään, alennetaan hänet tasavertaisesta keskustelukumppanista alemmalle askeleelle.

Kuvitellaan tilannetta käänteiseksi. Jos iäkkäämpi ihminen töpeksii, olisiko häntä korrektia epäillä vanhuudenhöperyydestä? Johan tuo ukkorukka jo hourii, mutta eipä olisi moiselta käppänältä kai muuta voinut odottaakaan.

Protestin saama julkinen myllytys sai minut kyseenalaistamaan omaa asennettani aikuistumiseen.

Jos aikuistuminen todella vaatii suun diplomaattista sulkemista selvien epäkohtien edessä, säästäkää minut siltä.

Pysyn mieluummin nuorena kapinallisena vaikka hautaan asti.

Anni Hyypiö