Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Mitähän sotia tämän päivän nuoret muistelevat vanhana? Tätä pohti kollegani, jolle kerroin pappani edesottamuksista. Vuonna 1914 syntynyt isäni isä taisteli sekä talvi- että jatkosodassa ja kävi samat taistelut uudestaan ennen kuolemaansa 1990-luvun puolivälissä.
Myös äitini äiti palasi viimeisinä vuosinaan nuoruuteensa. En muista häntä hyvin, lähinnä vain hänen tapansa suhtautua ruokaan. Vielä vanhainkodissakin pula-ajan elänyt nainen jemmasi pöytälaatikkoon lounastarjottimelta säästämiään leipäviipaleita.”Tässä olisi tytölle”, muistan hänen sanoneen ja ojentaneen nenäliinaan käärimäänsä siivua.
Palataan kollegani kysymykseen: Mitä sotia tämän päivän nuoret muistelevat vanhuksina? Mitä he ylipäätänsä muistavat lapsuudestaan ja nuoruudestaan, mitä he palaavat mielessään 2000-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin?
Ainakaan heillä ei ole omakohtaisia sotakokemuksia. Jos he jotakin sotaa muistelevat, liittyy se todennäköisesti videopeliin. Joku voi muistaa sodat Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa ja Ukrainassa, mutta tuskin erityisen tarkasti.
Nykynuoret eivät muistele myöskään pula-aikaa, ei ainakaan suurin osa heistä. Valtaosa tämän päivän nuorista kasvaa vähintään kohtuullisesti toimeentulevissa perheissä, joissa jokaisesta suupalasta ei tarvitse taistella. Sen sijaan monet nuoret muistavat juustohampurilaiset, energiajuomat ja irtokarkit.
On sattuman kauppaa, minkä osan nuoruuttaan itse kukin sattuu muistamaan. Jos siis ylipäätään muistaa mitään. Juuri tästä syystä uskon kaikkien toivovan, että nuoruuteen kuuluisi voittopuoleisesti positiivisia kokemuksia. Siten todennäköisyys mukavien muistojen parissa kuluvaan vanhuuteen kasvaa.
Palataan vielä kerran alkuperäiseen kysymykseen: Mitä sotia nykynuoret muistelevat? Eikö ainoan oikean vastauksen pitäisi olla ”eivät mitään”? Eikö meidän tämän päivän aikuisten pitäisi pyrkiä siihen, että nuoret voisivat palata muistoissaan rauhalliseen, rakastavan lähipiirin ympärillä elettyyn aikaan, johon ei kuulunut sotia, koulukiusaamista tai päihdeongelmia?
Minusta pitäisi.
Suvi Peltola
suvi.peltola@koillissanomat.fi