Ylihuomenna ratkeavat presidentinvaalit tullaan muistamaan historiallisina. Ei siinä mielessä, että uusi presidentti olisi jotenkin erikoinen. Molemmat ehdokkaat kun ovat aika samanlaisia. Merkittävää on sen sijaan tapa, jolla vaalihuuma on näkynyt sosiaalisessa mediassa. Nämä kun ovat ensimmäiset vaalit, joissa sosiaalinen media todella näyttelee roolia. Ensimmäiset nimenomaan, kun valitaan presidenttiä.
On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka naamakirja on täyttynyt pressanvaaleja koskevista päivityksistä ja tykkäyksistä. Tuntuu ihan siltä, kuin kaverini olisivat yhtäkkiä kiinnostuneita politiikasta.
Lähinnä kiinnostus näyttäytyy ainakin minun kaveripiirissäni paljon puhuttuna Haavisto-ilmiönä. 65 kaveriani näyttää hamuavan tästä harmaasta vihreästä miehestä presidenttiä. Niinistön Saulista sen sijaan on ilmoittanut tykkäävänsä 12 kaveria, tosin joku tykkää molemmista. Koko maassa kantansa kertoo naamakirjassa julkisesti 200 000 ihmistä.
Tällainen avoin mielipiteen ilmaiseminen on ilmiönä ensimmäinen laatuaan tässä maassa. Kun lasketaan vielä kaiken keskustelun, linkkausten ja muun some-aktiivisuuden määrä, voidaan puhua jo politiikka-hypestä. Taannoisten eduskuntavaalien aikaan liikehdintää kyllä oli, mutta vain sellaisten ihmisten osalta, joiden tiesi muutenkin tunnustavan jotain väriä. Nyt sen sijaan jommasta kummasta ehdokkaasta tykkäävät nekin, joilla en eläissäni kuvitellut olevan mielipidettä yhtään mihinkään.
Toisaalta tämä on ilahduttavaa. Olenhan itse aina seurannut ja kritisoinut politiikkaa suurella mielenkiinnolla. Olisi vain positiivista, jos nuoret hiljalleen kiinnostuisivat politiikasta suuremmissa määrin.
Pelkään kuitenkin, että naamakirja-aktiivisuus on vain silmänlumetta. Presidenttiä valittaessa valitaan henkilöä. Haavisto-ilmiö selittyy sillä, että hän on väriltään juuri harmaa sen sijaan, että olisi punainen tai sininen. Nuorten on helppo häntä äänestää.
Presidentinvaalien äänestysprosentti valtakunnallisesti noussee korkeammalle kuin viime eduskuntavaalien. Tämä kismittää erityisesti. Presidentti on instituutio, jolla ei arkielämään suurta merkitystä ole.
Syksyllä odottavat kuntavaalit. Pahoin pelkään, että politiikkainnostus loistaa sosiaalisessa mediassa poissaolollaan. Kuntavaaliehdokkaista ei kukaan tykkää, vaikka he päättävät juuri niistä tavallisen elämän asioista, joilla oikeasti on väliä. Onneksi me perinteisessä mediassa tykkäämme.
Aleksanteri Pikkarainen