Aleksanteri Pikkarainen aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Viime viikkojen aikana olen törmännyt ja kiinnittänyt huomiota vastenmieliseen piittaamattomuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ikuinen vitsaus siitä, että yhteinen omaisuus ei kauaa ehjänä pysy tuntuu olevan voimissaan.
Kiersimme koiran kanssa Pienen karhunkierroksen, ja näky reitillä oli paikoin masentava. Yhdessäkin nuotiopaikassa oli keskikokoisen muurahaispesän korkuinen läjä kaljatölkkejä, joten makkarat jäivät loimuttelematta.
Koiranulkoiluttajalle Kuusamon keskustan kadut ovat kuin Mogadishun miinakenttä. Joka käänteessä joutuu kyttäämään, ettei karvaläjä telo tassujaan rikottuihin pulloihin. En kuitenkaan olisi arvannut, että myös karhunkierroksella lasinsiruja joutuu väistelemään.
Minun puolestani tuollakin turistien kansoittamalla retkeilyreitillä saa tallustaa niin päissään kuin huvittaa, kunhan ei häiritse muita kulkijoita ja vie roskansa sinne mistä on ne tuonutkin.
Edelliseen ympäristöntärvelyyn törmäsin tällä viikolla. Pienellä Helilammella marjastamassa käynyt naisihminen soitti rantojen olevan niin sotkussa, että oikein sydämestä otti.
En aina ota yleisönosastopalautteita kovinkaan vakavasti, mutta ei tämä soittaja kyllä palturia puhunut. Yhdessäkin kohtaa lammen rantaan oli kannettu roskapussillinen roinaa siten, että se näytti jopa tahalliselta.
Kuulin myös, ettei sinne roskiksia hyövää laittaa, koska ne kannetaan lampeen. Näin oli käynyt uimarannan ulkohuussille.
Tämähän on aivan älytöntä. Pullon särkeminen katuun tai tölkin heittäminen metsään on välinpitämätöntä ja itsekästä, mutta vessan kantaminen järveen vaatii jo ponnisteluja. Ilmeisesti jotkut jaksavat tehdä ilkivaltaa asioikseen.
Keski-ikäisten syyttävä sormi osoittaa näissä tapauksissa aina pahamaineiseen ”nykynuorisoon.” En usko, että tällaista pelkkää typeryyttään paikkoja rikkovaa kansanryhmää on olemassakaan. Eiköhän mätiä omenoita mahdu elämän hedelmäkorissa kaikenikäisiin.
Virkavallan silmä kohdistuu kuitenkin tulevana viikonloppuna jälleen koulunsa aloittaneisiin nuoriin. Toivottavasti nuoriso osoittaa pystyvänsä juhlimaan järkevästi, ettei ensi viikon lehdestä tarvitse lukea lisää edellistenkaltaisia esimerkkejä ihmisen typeryydestä.