Kuudennen luokan keväällä Nilon koulun pikkupihan puolelle alkoi kantautua rajuja huhuja yläasteelta. Yksi tyyppi, jolla on rillit ja musta tukka, rakentaa ydinpommia autotallissa. E-luokalla on joku, joka täyttää ensi vuonna 18, kun se on jäänyt monta kertaa luokalle. Seiskaluokalta on siirtynyt sakkia Muhokselle. Ison pihan puoleinen elämä tuntui aivan toiselta kuin pikkupihalla, jossa keskityimme lähinnä pelaamaan välitunnit jalkapalloa.
Samoihin aikoihin, kutosen keväällä minulle alkoi valjeta yläasteen liikuntasalin ulkoseinään kirjoitetun tekstin merkitys. LAPIN KULTA RULES OK ei tarkoittanut kullanhuuhdontaa Aku Ankan tapaan, vaan jotain muuta. Silloin tuntui, että nyt ollaan kovan äärellä. Leppoisa ala-aste oli jäämässä taakse ja tilalle tulisi yläasteelaisen säälimätön elämä. Luokassa kiersi toukokuussa listat, mille luokalle kukin oli pääsemässä tai joutumassa. Samalle luokalle oli tulossa yksi luokallejäänyt, porukkaa Kirkonkylän koululta ja joku Oulusta. Ala-asteen tutut kaverit vaihtuivat uusiin.
Alakoulun aikana kuudessa vuodessa lapsi ehtii muuttua samaan aikaan hämmästyttävän paljon ja melko vähän. Muistan sen päivän toukokuussa, kun kävin tutustumassa ala-asteeseen. Piha tuntui julmetun isolta ja luokassa oli yli 20 pulpettia. Mietin, että mahdankohan ikinä muistaa, missä istun. No, kyllähän sitä muisti. Sama huoli oli työnään ala-asteen edetessä kuultuani ettei yläasteella ole enää omia luokkia, vaan opettajilla on luokat, joissa oppilaat kiertävät.
Mietin jälleen, mahdankohan muistaa, mihin pulpettiin istua. Huoli oli jälleen turha. Vaikka istumapaikkoja ei oltu määrätty, yläasteella jokainen istui hämmästyttävällä tarkkuudella samassa pulpetissa kuin edelliselläkin kerralla. Osaisin noin 25 vuoden jälkeen vieläkin omalle paikalleni. Istuin biologian opettajan Helena Nyholmin tunnilla kolmannessa pöydässä ikkunan puolella ja Lilja Kasken uskonnontunnilla eturivissä, voi olla että ihan syystä.
Kutosen kesäloma meni äkkiä ja pyöräilin kotoa seiskalle sekavin tuntein. Ilma oli kirpeä, jätin pyörän nyt jo puretun metallityösiiven puolelle telineisiin. Pihalla vastaan tuli vuotta vanhempi, joka kuittasi ”mitä mopo”. Kuutosluokkalainen putosi kovaa ja korkealta alakastiin. Sinä kesänä kaikki oli muuttunut.