Jo aamulla oli selvää, että nyt tapahtuu jotain suurta. Väkeä oli odottamassa tunteja ennen aloitusta ja pikku hiljaa sitä kertyi lisää. Ruokatauon jälkeen piha oli niin täynnä porukkaa, että hyvä että ovesta ulos mahtui.
Ensimmäinen huuto sai porukan villiintymään. Kuparipannu taisi mennä normaalia kalliimmalla. Haitanneeko tuo? Kerranhan sitä vain tällaisen meklarin huutokaupassa ollaan! Innostunut kohina, erilaiset myyntiartikkelit, tutut ja kylänmiehet – sellaista siellä kuulemma oli. Kaikki se jäi minulta kokematta.
Huutokauppakeisarin vierailu Taivalkosken Jalavan kaupassa on vain yksi niistä lukuisista kotiseudun tapahtumista, joihin en tänäkään kesänä ole ehtinyt tai päässyt mukaan. Pöllinparkkuun ja sirkuksen aikaan lapsi oli sairaana. Juhannuksen kulttuuripläjäys Lecaperä Actionin kesäteatterin ensi-iltaan en ehtinyt.
Eikä loppukesä näytä sen lupaavammalta. Tukkilaiskisoihin ei ole taaskaan asiaa, kun olen tänäkin vuonna töissä niiden aikaan. Sama homma näyttää olevan muikkumarkkinoitten kanssa. Järjestäkää niitä tulevinakin vuosina, jooko?
Pari vuotta sitten sentään lähdin Sirniön seppäpäiville ystävän houkuttelemana. Onneksi lähdinkin – se oli viimeinen vuosi kun niitä järjestettiin. Ehdin ihailla taontanäytökset, kiertää perinnepolun ja syödä Ahjossa ja Alasimessa perinneruokaa, muistaakseni lohisoppaa rieskalla. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä ja hyvä reissu loistavassa seurassa!
Kun jotain järjestetään, haluan osallistua. Olen itsekin mukana tapahtumien järjestelyissä ja tiedän sen kutkuttavan tunteen, joka on juuri tapahtuman alla. Ohjelma on hyvä, kanttiini herkkuja pullollaan ja kahvi tuoksuu. Viime hetken hätäilyt on hätäilty. Enää jännittää vain se, tuleeko ketään.
Kuusamossa ei ole ollenkaan varmaa, että ketään tulisi. Siksi haluan olla palkitsemassa järjestäjien vaivaa, ja tulla paikalle. Silti niin monet mielenkiintoiset konsertit, näytelmät, tapahtumat, retket sun muut jäävät käymättä.
Toisaalta hyvä niin. Eipä ainakaan pääse valittamaan, ettei täällä mitään tapahdu!