Alakerta | Riina Puurunen/riina.puurunen@koillissanomat.fi
Kuinka moni on ollut kuvassa Oulun Toripolliisin kanssa? Käsi ylös. Parin vuoden kuluttua samaa voi kysyä Kuopion Oksapojasta.
Oksapoika on uutta prosenttitaidetta Kuopiossa. Kaksimetrinen ihmishahmo seisoo kävelykadulla. Sen yläruumiista ja päästä törröttäviin oksiin ei voi olla tarttumatta, eikä veistoksen ohi meinaa päästä ilman, että ottaa kuvan itsestään, lapsestaan ja ystävistään Oksapojan kanssa.
Oksapojan luona näyttävät käyvän ainakin kaikki sen ensimmäisen kerran näkevät. Lapset roikkuvat oksissa, nuoret laittavat kätensä Oksapojan ympärille kuvaa varten ja vanhempi nainen katsoo veistosta silmiin.
Kuopion kaupungin taiteilija Pekka Kauhaselta tilaama seitsemän veistoksen kokonaisuus kaupungin torikeskustassa on loistava. Se liittyy savolaisuuteen ja seudun kulttuuriperintöön, mutta tekee sen tarpeeksi löyhästi ja omaperäisesti.
Kävelykadulla penkin käsinojalla tanssii savolaisia luonteenpiirteitä kiteyttävä Nalliainen ja kadulle on pudonnut Juhani Ahon, tällä kertaa pronssiset, virsut. Poissa ovat korkeat paadet, jotka suojelevat ihmisiä taiteelta kovin tehokkaasti.
Samanlaiset ansiot on Oulun Toripolliisilla, joka kiteyttää loistavasti vaikkapa nyt tervaporvareiden perinnön ja Oulun murteen, jota voi pitää kädestä ja joka näyttää hyvältä kuvassa.
Kuusamossa käyvä ihminen kuvaa itsensä, lapsensa ja ystävänsä Kiutakönkäällä, Jyrävällä tai Myllykosken sillalla. Entä se, joka käy Rukalla ja kaupungissa ja jättää Karhunkierroksen väliin?
Rukan tummanpunaisesta näköalatornista ei koskaan tule sitä rakennusta, joka näkyy jokaisessa Rukalla -kuvassa. Valitettavasti sellaista ei tullut Susi-Kallen patsaastakaan. Yli metrin korkeuteen kivipaaden päälle pystytetyn patsaan rinnalle ei pääse hiihtämään eikä sutta pääse silittämään. Hiihdin Rukalla Susi-Kallen kanssa -päivitykset jäävät tekemättä.
Millainen kuva Kuusamossa-päivityksessä on?
Kun Kuusamon kaupunkikeskusta joskus valmistuu, toivon, että kävelykadulta löytyy julkinen taideteos. Sen toivoisi olevan elämys, oivallus ja tuovan iloa kesät talvet. Sen pitäisi olla jotain sellaista, jonka kanssa on oltava kuvassa tai on turha väittää käyneensä Kuusamossa.
Riina Puurunen
riina.puurunen@koillissanomat.fi