Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi
Vaikka eläimen silityksen on todettu laskevan stressihormoneja ja tasoittavan verenpainetta, nostaa eläimistä käytävä keskustelu puolestaan monen viisarit punaiselle. Erityisestä harmia aiheuttavat luvattomilta teillä tavatut lemmikit.
Netin keskustelupalstalla kysytään keinoja naapurin kissan häätämiseen pihasta. Nimimerkki Nitronille suosittelee silliin piilotettua nitroa, jolla on ”sykähdyttävä vaikutus”. Nimimerkki aivansama sen sijaan tuumaa laittavansa ”lihoiksi jokaisen kissan, joka pihalleni eksyy, oli laki mikä tahansa”.
Toimitukseenkin on kantautunut tietoja irrallaan liikkuvista nelijalkaisista, joiden loppuelämästä soittajat povaavat lyhyttä ja ytimekästä.
Mistä näitä oikein tulee - sekä eläimiä, että niihin kohdistuvia uhkauksia?
Vaelteleviin eläimiin kohdistuva murhaamisinto tuntuu jokseenkin kohtuuttomalta. Maanteillä vaeltelevat tylsäkatseiset porot kiristävät varmasti monen pinnaa, mutta tappoaikeista niiden suhteen pidättäydytään. Poron aiheuttama päänsärky ei ratkea yliajolla, kun taas koirat ja kissat sen sijaan tuntuvat olevan vapaata riistaa.
Huvittavaa on myös se, kuinka konsteja naapurin elukoiden kurittamiseen löytyy rutosti, mutta harva pyytää neuvoja oman lemmikkinsä pitämiseen asioissa. Syykin lienee selvä: eihän oma mussukka tietenkään ole ongelmatapaus.
Tästä tosiasiasta seuraa hupaisa paradoksi: jos kaikkien omat elätit käyttäytyvät moitteettomasti, kenen kontolla ovat nuo ongelmatapaukset? Kuka on tuo tuhma Naapuri, jonka vallattomat lemmikit terrorisoivat lähipiiriä?
aiheuttamia riesoja ei tule vähätellä. Harva ilahtuu kissan jätöksistä hiekkalaatikossaan, arvaamattomista irtokoirista puhumattakaan.
Keinoja asian ratkaisemiseksi voisi vielä pohtia. Vaikka auki viilletty kurkku toki estää eläintä tulemasta tontille uudestaan, ei omistaja välttämättä juuri tästä viisastu.
Tuntuukin epäreilulta, että tyhmästä omistajasta kärsii lemmikki, joka tuskin ilkeyttään aiheuttaa ympäristölleen harmia. Eläin kulkee omia teitään sille suoduin valtuuksin, ja omistajan työksi jää näiden reittien laajuuden määrittely.
Kulttuuriantoropologi Mary Douglasin mukaan lika on väärässä paikassa olevaa ainetta. Hiekka ei ole likaa, kun se on pihatiellä: likaa hiekasta tulee vasta sisälle joutuessaan. Samalla tavalla sinänsä herttainen eläin muuttuu väärillä teillä liikkuessaan elämänlaatua alentavaksi tekijäksi.
Levottomien lemmikkien touhuja voivottelevien kannattaa kuitenkin seurata toisinaan myös omien kultamussukoidensa tekemisiä. Toisinaan ne omatkin koirat nimittäin purevat.