Jonottaminen kuuluu ihmisen arkeen. Lähes päivittäin tulee vastaan tilanteita, jolloin on jollain tapaa jonotettava. Yksi jonottaa marketin kassajonossa, toinen pääsyä hissiin ja kolmas jonkin firman asiakaspalvelun puhelinlinjalla.
Jonoa kerääntyy usein urheilukisoissa lipunmyyntikojuun sekä makkaranmyyntipisteelle. Kesäfestivaaleilla saattaa joutua odottamaan tovin ennen kuin pääsee varsinaiselle juhla-alueelle. Myös erinäiset kahvitarjoilut ja maistajaiset saattavat saada ihmiset jonottamaan.
Jonottamiseen voi mennä tovi, jos toinenkin. Toisinaan jonottaminen on ahdistavaa, mutta välillä se on ihan leppoisa tapa viettää aikaa. Varsinkaan, jos ei ole mihinkään kiire. Yleensä vaan tuppaa olemaan niin, että nykyajan ihmisellä on aina kiire jonnekin. Jonottaessahan se arkinen kiire hetkeksi pysähtyy. Siinä ehtiikin sitten miettiä kaikenlaista tai keskustella kanssajonottajien kanssa. Suomalaiskansalliseen tapaan tosin kuuluu se, ettei tuntemattomille ihmisille puhuta. Mitäpä tuota höpisemään, kun ei ole asiaa.
Tämä jonotussasia nyt tuli vaan mieleen eilen torstaina, kun poikkesin Kuusamoon saapuneen Tokmannin avajaisissa. Pitempi tovi vierähti siinä jonottaessa suodatinpussipaketti kourassa. Näköjään uusi kauppa kiinnosti kovasti paikallisia ja siinähän tuo tuli itselläkin nähtyä uusi putiikki. Tuollaiset avajaispäivän jonot ovat varmasti poikkeuksellisia ja eiköhän tuo meno tuosta pikkuhiljaa tasoitu.
Yllättävää kyllä, itselläni ei edes pahemmin alkanut ahdistaa se yli puolituntinen jonottaminen. Ehkä olin jo etukäteen varautunut siihen henkisellä tasolla. Tosin tarkemmin kun mietin, niin eipä minua tuo jonottaminen ole koskaan pahemmin ahdistanut.
Tärkein asia jonottamisessa on siis säilyttää rauhallinen mieli. Eihän tuota valmissa maailmassa saa olla mihinkään niin kiire, ettei hetkiseksi ehdi jonoon pysähtyä. Tosin sekin on otettava huomioon, että eihän tämä maailma millään muotoa valmis ole. Mutta se on jo toinen juttu.
Janne Kaikkonen