Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Vietin hiihtoloman, en talvilomaa. Hiihdin perheen kanssa, hiihdin ystävien kanssa, hiihdin yksin. Olin turistina kotikaupungissa. Testasin latuja, joilla en ole aiemmin sivakoinut.
Vietin kahdeksan päivän aikana suksilla 136 kilometriä ja vielä jäi keskustassa ja Rukalla hiihtämättömiä latuja. Parasta arkilatua, Petäjälampea, kiersin parina päivänä. Iki-ihanalle Valtavaaralle voisi nousta vaikka joka päivä, mutta tällä erää tein sen kahteen otteeseen.
Vuosselin lenkki (12 km) on hiihtokansan Mannerheimintie. Liikennettä soljuu vilkkaasti kahteen suuntaan. Ladulle ei kannata sesonkina lähteä hengästymisen toivossa, sillä vastaan tulee enemmän tuttuja kuin Kitkantiellä. Kun hiihtoseurana oli kahden perheen nuorimmaiset, jäi aikaa katsella maisemia ja tyylejä.
Vuosselin lenkillä näin suurimman osan viikon aikana laduilla kohtaamistani ihmisistä. Reitille houkuttelee kolme latukahvilaa, lenkin sopiva mitta ja helppous. Vaikka suksilla tyytyisi kävelemään, niin yhden lätty-kaakaon taktiikalla on takaisin lähtöpisteessä parissa tunnissa.
Useimmat hiihtelijät olivat liikkeellä retkimeiningillä hikilenkin sijaan. Pysähdyspaikka saattoi löytyä mistä vain, jopa alamäen puolivälistä. Päivän korkein syke löytyi, kun jännäsi väistävätkö mäkeä alas viilettävät lapset vai väistääkö rouvaseurue. Väistivät.
Valtavaaralle kipuamisesta kehkeytyi leikkimielinen kisa, josta oli leikki kaukana. Kolmen kilometrin nousulatu laavulle saa sydämen ylikierroksille. Hetken pystyin eläytymään Matti Heikkisen tuskaan. Ylhäällä odotti punaposkinen poika, joka kertoi ehtineensä laskea kuuteenkymmeneen. Jos olisin uupumukseltani pystynyt, olisin vastannut jotain nasevaa. Sen sijaan kompuroin silmät harittaen laavulle tulen tekoon. Laavulta pääsi jalan kinttupolkua palovartijan majalle tähyämään Kitkajärvelle ja Venäjän puolelle.
Pyhävaaralle nousu oli yhtä lailla hengästyttävä ja maisemin palkitseva urakka. Kilpahiihdon jätin sinä päivänä nuoremmille.
Latujen kunto oli pääosin hyvä. Vuosselin lenkki kaipaisi nollakeleillä kaksi latukonekierrosta päivässä, sillä väen paljouden vuoksi latu tamppautuu muutamassa tunnissa kovaksi. Kunnostus kannattaa keskittää sinne, missä hiihtäjiä on ylivoimaisesti eniten.
Murtomaahiihtäjillä on lupa nousta kerran päivässä Talvijärven hissillä ilmaiseksi Rukan kylään. Tieto tästä mainiosta palvelusta saisi löytyä selvästi merkittynä ladun varresta. Rukajärvi-Tropiikki -ladun oli vähäjärkinen moottorikelkkailija ajanut ruvelle.
Siinä kotiseututuristin parannusehdotukset. Oli ilo hiihtää.
Petri Karjalainen
petri.karjalainen@koillissanomat.fi