Vihdoin koitti viikon ainoa vapaapäivä. Kavereiden someen postaamat kuvat pursuilevista hillasankoista takaraivoon syöpyneinä starttasin auton. Ajoimme Etelä-Kuusamoon viitisenkymmentä kilometriä.
Hiirihaukka istui kelopökkelössä ja lähti säikähtäen lentoon, kun pysähdyimme metsätien laitaan. Muita autoja ei näkynyt, mikä oli hyvä merkki. Läheinen suo olisi kokonaan meidän!
Sääskilakki päähän, sankko käteen, saappaat jalkaan ja menoksi.
Nuolihaukka lennähti tien yli puuhun. Suomaitaan vartioi isolepinkäinen. Ympärillä räkättirastaat ilakoivat kypsyvillä mustikoilla.
Kuivan hakkuun jälkeen edessä aukeni silmän kantamattomiin jatkuva märkä, vetelä ja pahaenteinen suo. Sen ensimmäisellä reunalla ei näkynyt hillan hillaa. Oli mentävä yli. Muutaman sadan metrin päässä näkyi lupaavan oloinen korpikaistale.
Vesi loiskui saappaiden alla ja hiki alkoi valua. Hellekesän kuuma aamu lämmitti, mutta paksut vaatteet piti olla ötököiden varalta. Lämpöä nosti hillakuume.
Vihdoin alkoi korven reuna ja maa kuivui. Mutta ei, ei vielä ensimmäistäkään marjaa. Ylemmäksi ei kannattaisi mennä, sillä siellä oli vain mustikkaa. Mutta sitten! Hilla. Pieni ja surkea rääpäle, mutta hilla kuitenkin. Ja toinen. Pian kolmas.
Ilo ylimmillään, löytyihän niitä. Ensimmäiset olivat jo vaalean oransseja, aivan ylikypsiä. Yksi siellä, toinen täällä.
Korven reuna jatkui ja hillat isonivat. Hillahulluus yltyi. Pian sankon pohjalla pyöri jo marja poikineen. Sitten pohja peittyi.
Sitä tykkäysten määrää, kun laitan näistä kuvan Facebookiin!
Kuljin ensimmäisenä, että kaverini ei vaan ehtisi ensin parhaille marikoille. Syntyisikö käsirysy? Vitsailimme hillahulluuden rajoista. Marjaraivo!
Syvemmälle korpeen kohti seuraavaa reunaa. Lisää hilloja! Ihana näky. Marjoja joka suunnassa, minne vain katseensa käänsi. Löytyi juuri sopivan märkä linja kitukasvuisine korpikuusineen. Niiden alla möllötti valtavia helakanoransseja hillan möllysköitä sopivasti säältä suojassa kypsyneinä. Poimin maanisesti kuin riivattu.
Nakkelin herkkumarjoja sankoon. Hillademoni käski jatkamaan armotta.
Yksi, kaksi, kolme, neljä... Kaksikymmentä isoa hillaa samoilta sijoilta!
Kului tunteja korvessa rysyten. Paita oli takaisin rämpiessä litimärkä kuin housun polvetkin. Vihdoin olivat sankot miltei piripinnassa. Kilotolkulla suokultaa kotiin.
Hillakuumeen ja hillahulluuden jälkeen kehoon hiipi hilla-autuus!