Vain kaksi suomalaista hukkui juhannuksena. Muutenkin tapaturmaisia kuolemia sattui vain kymmenkunta. Tämähän on huippu-uutinen. Eiköhän anneta aplodit itsellemme.
Juhannuksen tienoon kuolemantapauksilla spekuloidaan vuodesta toiseen. Vielä ei kuolleiden määrä tainnut olla minkään virallisen vedonlyöntitoimiston listoilla, vaikka tuollaistakin huhua kuulin. Liekö rahapeli kuolleiden kustannuksella jo hieman liian arveluttavaa moraalisesti.
Netin keskustelupalstoilla aiheella kuitenkin retostellaan. Myös medialle kuolleiden määrän pyörittely on ykkösjuttu. Joko kuolleita on poikkeuksellisen paljon, tai sitten kummallisen vähän, kuten tänä vuonna. Sitten mietitään, mikä olisi syy kulloiseenkin lopputulokseen.
Television aamuohjelmassa tämänvuotisen positiivisen saldon syyksi arveltiin säätä. Etelässä myrskyt eivät päästäneet veneilijöitä vesille, mikä tiputti hukkuneiden määrää viime vuoden kymmenestä kahdeksalla.
Sade myös hidastutti liikennettä automaattisesti, eikä päästy kolaroimaan. Lopputuloksena jäätiin kauas edellisen hellejussin 23:sta kuolleesta.
Missään nimessä kyse ei kuitenkaan voi olla siitä, että osaisimme vain vihdoinkin käyttäytyä järkevämmin. Voiko meillä suomalaisilla todella olla joku geeni, joka saa tolskaamaan itsensä hengiltä helteellä?
Pitäisikö tässä nyt toivoa, että loppukesän sataa vettä, jotta kansa pysyisi hengissä.
Koko yhtälö on hullunkurinen. Joko kauhistellaan suurta kuolleiden määrää, tai ollaan hilpeän tyytyväisiä vain muutamaan hukkuneeseen. Hyvä me.
Kuitenkin tämänkin vuoden kaksi hukkumakuolemaa olivat traagisia ihmishengen menetyksiä.
Ainakin koillismaalaiset voivat olla tyytyväisiä. Rikoksia ei ollut normaalia enempää. Autoilijat olivat selvinpäin, eikä hukkuneista ole kuulunut tietoa. Voimme jatkaakin loppukesän samaan malliin.
Omasta juhannuksestani en ihan kymppiä raaski antaa. Hengissä säilymisen nyt täytyy olla itsestäänselvyys. Onnistuin kuitenkin täyttämään kaverin veneen puoliksi vedellä paatin seistessä rannalla. Että sellaista tolskausta tänä jussina.