Tasan viikko sitten kävin koeuinnilla huomenna aukeavassa Kuusamon uudistetussa uimahallissa. Koeuinnin jälkeen kirjoitun kokemuksistani varsin positiivisen jutun, mikä saattoi herättää pahennusta joissakuissa.
Olisinko voinut katsella Kuusamon uutta uimahallia kriittisemmillä linsseillä varustettujen silmälasien läpi? Kyllä. Olisinko voinut kirjoittaa negatiivisemman jutun? Kyllä. Kuka läpeensä kriittisestä tekstistäni olisi hyötynyt? Ei kukaan.
Sen kerran, kun minulla oli mahdollisuus kirjoittaa faktoihin ja positiivisiin kokemuksiini perustuva juttu kuusamolaisten liikunnallisia elämäntapoja suhteellisen huokeaan hintaan tukevasta rakennuksesta, en näe mitään syytä, miksi en olisi tehnyt niin. Saman suuntaisista syistä kirjoitan myös juttuja koululaisten tekemistä näytelmistä, kesätöikseen kakkuja leipovista nuorista ja vanhuksia ulkoiluttavista vapaaehtoisista.
Heidän saavutuksensa tuskin pääsevät koulujen historiankirjoihin, mutta esimerkit voivat kannustaa muita. Jos omalla jutullani pystyn innoittamaan jotakuta teatteriharrastuksen aloittamista pohtinutta tai kesätyön etsimisen kanssa paininutta nuorta tai saada jonkun vapaaehtoistyöhön ryhtymistä harkinneen tarttumaan tuumasta toimeen, haluan ehdottomasti kirjoittaa kyseisen jutun.
Toimittajia syytetään vuoroin siitä, että he suhtautuvat jutuissaan käsittelemiinsä asioihin turhan hampaattomasti ja vuoroin siitä, että heidän suhtautumisensa on turhankin kriittistä. Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että toimittajien pitää kyseenalaistaa silloin, kun kyseenalaistamiseen on tarvetta, mutta ei väkisin. Jos tarvetta ei ole, toimittaja voi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa tekijäänsäkin piristävän hyvän mielen jutun.
Tästä lehdessä löytyy sekä kriittisiä että vähemmän kriittisiä juttuja. Juuri juttujen monipuolisuuden vuoksi uskon, että lehden parissa viihdytään tänä aamuna poikkeuksellisen pitkään.