Takavuosina vitsailtiin, että Suomesta löytyy vain kaksi henkilöä, jotka ymmärtävät maataloustukijärjestelmän kaikkine kiemuroineen. Ja toinenkin heistä väärin.
Samaa voi sanoa kuntien valtionosuusjärjestelmästä. Arkijärkeen ei esimerkiksi mahdu, miksi suurin piirtein samankokoisten naapurikuntien Posion ja Ranuan valtionosuudet poikkeavat suuresti toisistaan. Ranua saa kuusi miljoonaa Posiota enemmän. Ranuan valtionosuudet asukasta kohti ovat ylivoimaisesti suurimmat Pohjois-Suomessa.
Jos Kuusamo saisi asukasta kohti saman valtionosuuden kuin Ranua, niin voi tytöt ja pojat, että punatiilitalon kunnanisiä ja -äitejä naurattaisi. Kuusamolle lohkeaisi noin 30 miljoonaa nykyistä enemmän, siis liki tuplasti. Kunnallisveroprosentti voitaisiin laskea viiteen (5), ja silti jäisi rahaa uuteen jäähalliin. Kauniainenkin kalpenisi kateudesta.
Hyvin pyyhkisi Kuusamolla myös Taivalkosken (+ 16 miljoonaa) ja Posion valtionosuuksien laskentaperusteilla (+ 10 miljoonaa).
Näistä päiväunista on paras tipahtaa karuun arkeen. Hallitusohjelman mukaan kuntien valtionosuuksista säästetään yli 600 miljoonaa. Valtion velkatalkoissa Kuusamo menettää arviolta 1,5-2 miljoonaa. Sama raha voidaan kerätä nostamalla kunnallisveroa yhdellä prosenttiyksiköllä.
Valtion menoja on leikattava, mutta niiden kohdentaminen on poliittinen päätös. ”Kehityskulku on, että omilla verotuloilla toimitaan”, linjasi hallitusneuvottelujen talousryhmää vetänyt Kimmo Sasi (kok) kuntatalouksien suuntaa Helsingin Sanomissa.
Sasille voi kertoa terveisiä, että omilla ei tulla toimeen Koillismaalla, eikä missään maaseudulla. Kuusamon kaupungin tuloista vajaa puolet on valtionosuuksia ja naapurikunnissa osuus on vielä korkeampi.
Jos Kuusamon valtionosuus asukasta kohti olisi sama kuin Oululla, Kuusamon veroprosentin tulisi laskennallisesti olla 35 nykyisten tulojen saamiseksi. Ei onnistu.
Valtionosuuksien pohjimmainen ajatus on tasata Suomen kuntien sijainnista ja väestön ikärakenteesta johtuvaa epätasa-arvoa. Otan yhden kuvitteellisen yksilötasolle viedyn esimerkin.
Teräväpäinen kuusamolaispoika lähtee opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, menestyy työelämässä ja muuttaa asumaan Kauniaisiin (veroprosentti 16,5). Kuusamo maksoi pojan lapsuus- ja nuoruusvuodet, mutta ei koskaan tule saamaan häneltä killinkiäkään kunnallisveroja. Kauniainen saa nuoren työikäisen veronmaksajan, joita kunnassa riittää.
Pojan Kuusamossa asuvat vanhemmat ikääntyvät, muuttavat vanhainkotiin, tarvitsevat hoitoa. Niin me kaikki vanhana tarvitsemme.
Pojan veroista pieni osa maksetaan valtionosuutena Kuusamoon. Hän maksaa velkaa siitä, että hän on saanut elää täällä turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Hän maksaa velkaa siitä, että hänen vanhempiaan täällä hyvin hoidetaan.
Kohtuullista, vai mitä, Kimmo Sasi?