Kesän uutisvirrassa hieman pimentoon on jäänyt tieto, että Suomeen on kesäkuun puolivälissä perustettu uusi, feministinen puolue. Tärkeimmiksi tavoitteikseen puolue ilmoittaa sukupuolten tasa-arvon, syrjimättömyyden ja inhimillisen turvallisuuden.
Kun lehdissä tuoretta puoluetta ja sen tarpeellisuutta on jotenkin kommentoitu, sävy on ollut vähättelevä niin kuin tasa-arvokysymyksissä yleensäkin.
Miesten hellimä näkemys on, että tasa-arvo on jo saavutettu eikä feminististä liikettä siten enää tarvita. Tosiasiassa esimerkiksi palkkatasa-arvo on yhä kaukana.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan naisten ja miesten palkkaerot yksityisellä sektorilla eivät ole viime vuosina kaventuneet vaan päinvastoin kääntyneet nousuun. Naiset ovat miehiä paremmin koulutettuja, mutta joutuvat tyytymään miehiä pienempiin palkkoihin ja alempiin ammattiasemiin.
Hyvä esimerkki epätasa-arvosta löytyy talouselämän huipulta. Suomessa on 119 pörssiyhtiötä, joiden toimitusjohtajista vain yksi on nainen.
Epätasa-arvoa työmarkkinoilla selitetään mielellään sukupuolten välisillä eroavuuksilla. Väitetään esimerkiksi, että miehet ovat naisia lahjakkaampia matemaattisesti. Nykyisen tietämyksen mukaan se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yhä vallalla oleva jako miesten ja naisten töihin selittyy pääosin historiallisilla ja kulttuurisilla syillä, ei lahjakkuuseroilla.
Tasa-arvon kehitys 1900-luvun alusta lähtien ei ole ollut pelkkää voittokulkua vaan siinä on ollut nousun ja laskun kautensa. Kiintoisan näkökulman aiheeseen tarjoaa yhdysvaltalainen aikakauslehti Time. Lehti tunnetaan siitä, että sen kansikuvaan valitaan viikoittain yksi henkilö ”antamaan kasvot” jollekin tuoreelle uutiselle tai tapahtumalle.
Ensimmäisenä ilmestymisvuonna 1923 kansikuvaan pääsi yksi nainen, näyttelijätär Eleonora Duse. Vuonna 1930 naisia oli seitsemän. Siitä naisten osuus kansikuvahenkilöinä ei pitkään aikaan juuri kasvanut. Vasta feminismin kultakautena, 1970-luvulla, tapahtui käänne: vuonna 1976 peräti 24 naista sai kasvonsa Timen kanteen.
1980-luvulla ilmapiiri Yhdysvalloissa muuttui konservatiivisemmaksi ja saman tien naisten osuus Timen kansikuvissa palautui 1970-lukua edeltävälle tasolle.
Poissa silmistä poissa mielestä, pätee tässäkin tapauksessa. Kun jokin asia halutaan pois häiritsemästä, se kannattaa vaieta kuoliaaksi. Näin näyttää käyneen naisasiankin kohdalla.
Tällä hetkellä Suomessa on vallassa hallitus, jonka ohjelmaan ei ensimmäistä kertaa 20 vuoteen ole kirjattu sitoutumista tasa-arvon edistämiseen. Työmarkkinoihin halutaan eloa, mutta tasa-arvokysymystä huomioimatta.
Feministiselle puolueelle on siis Suomessa tilausta. Kannatuksesta on vaikea esittää arviota, mutta jotain voi päätellä vuonna 2005 perustetun ruotsalaisen feministipuolueen Feministiskt initiativin (FI) menestyksestä.
FI:n kannatus pysytteli lähes kymmenen vuotta marginaalisena ja oli alle prosentin luokkaa. Vuoden 2014 alussa se ponkaisi äkilliseen nousuun, luultavasti reaktiona Ruotsidemokraattien suosion kasvulle.
Syyskuun 2014 valtiopäivävaaleissa FI:n kannatus oli 3,1 %, mikä ei ylittänyt neljän prosentin äänikynnystä. Ääniosuuden kasvu edellisistä valtiopäivävaaleista oli kuitenkin huomattava, 2,7 prosenttiyksikköä. Suurimpaan tähänastiseen voittoonsa FI ylsi kevään 2014 eurovaaleissa, joissa se saavutti 5,3 prosentin äänisaaliin ja edustajan europarlamenttiin.