Jos pitäisi saada teidät äänestämään minua kuntavaaleissa, irtoisiko ääni tällä: ”Tehdään yhdessä Kuusamosta luontokaupunki, jossa on turvallista ja kaikilla töitä.”
Oikeastaan se ei anna vihjettäkään siitä mihin suuntaan ajaisin Kuusamoa seuraavat neljä vuotta. Ainakaan en lupaisi mitään.
Yhdessä viittaa yhteistyöhön, joka voi olla joko avarakatseista tai kuppikuntaista. Luontokaupunki on termi, joka ei pyöreytensä takia pysy kenenkään käsissä ja voi sisältää mitä tahansa kansallispuistoista kaivosteollisuuteen. Tekisinkö turvallisuutta sosiaalipalveluilla vai kodinturvajoukoilla, ja onko muka ketään sellaista, joka ei toivo, että kaikilla olisi töitä.
Tuolla perusteella minulle annettu ääni olisi arpa, jonka voitoista ei olisi mitään takeita.
Arpajaisilta nämä vaalit tuntuvatkin. Kuntavaaliehdokkaista ei tahdo saada mitään tolkkua. Vaalien alla puheet ovat niin kliseisiä, ettei niitä tarvitse kuunnella kahta enempää ja kaikki on kuultu. Harva esittelee henkilökohtaisia näkemyksiään ja arvomaailmaansa.
Kuntavaaleissa on kuitenkin kysymys siitä millä asenteella, arvomaailmalla ja asiantuntemuksella ihminen vaikuttaa asioihin ja tekee päätöksiä.
Näkemykset eivät nouse esiin, kun sosiaalipalveluistakaan ei voi paasata. Kukaan ei tiedä mihin kunnat voivat vaikuttaa. Varmaa on vain se, että tässä ihmiskokeessa ei käy hyvin. Se vähän jännittää jokaista valtuustopaikkaa halajavaa.
Puhutaan sitten työpaikoista. Niitähän kaikki haluavat. Näkemyseroja voi yrittää kaivella esiin pohtimalla esimerkiksi onko ehdokas purkaja- vai rakentajatyyppi. Otetaanko helpot työpaikat vai sijoitetaanko tulevaisuuden työpaikkoihin? Missä julkisissa hankinnoissa painotetaan paikallisuutta vai ostetaanko sieltä mistä halvimmalla saa? Molempia ei voi valita.
Rakentavan keskustelun avaimena pidetään taitoa puhua itsestään. Vaikka tekisi mieli syyttää toista vaikka vähän mistä, täytyy aloittaa jokainen lause sanomalla ”Minusta tuntuu”.
Voisiko kuntavaaliehdokkaita opastaa tekemään samoin, aloittamaan lauseet minä-viestillä. Niin tulisi esitelleeksi näkemyksiään sen sijaan, että toistelee latteuksia, joita luullaan äänestäjien haluavan kuulla.
Vaalipuheessa voisi aloittaa lauseen jos toisenkin sanomalla: ”Minun mielestäni”, ”Kokemukseni mukaan...”, ”Olen sitä mieltä, että...”, ”Olen sitä mieltä, että...” Rohkeimmat voivat aloittaa jonkun lauseen sanomalla ”Minusta tuntuu...”.
Jospa näin alkaisi vähitellen selvitä millainen ihminen numeron takana ääntäsi pyytää. Sinä olet minä kaupunginvaltuustossa. Sillä perusteella minä haluan päästä äänestämään.