Kävin marraskuussa tekemässä juttua jääkiekkoa pelaavista tytöistä. Haastattelemani Pallo-Karhujen junnumimmit olivat mainioita tyyppejä, joista suorastaan huokui innostus harrastustaan kohtaan. Erityisesti muistan Ronja Pätsin, jonka kasvot jähmettyivät kestohymyyn hänen päästessään hyppäämään kaukaloon.
Juttutuokiomme yhteydessä yritin tosissani saada tyttöjä itseään tai heidän vanhempiaan myöntämään harjoittelun olevan toisinaan raskasta. Tunnustuksia ei kuitenkaan herunut.
Tyttöjen siis täytyy todella nauttia harrastuksestaan.
Minulla on myös omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka ulkopuolisen silmin kohtuuttomasti aikaa, energiaa ja rahaa vievä harrastus tuntuu harrastajasta itsestään aina yhtä mielekkäältä. Omalla kohdallani nämä kriteerit täyttävä laji on ratsastus.
Juuri henkilökohtaisen taustani ja Ronja Pätsin kaltaisten, omaan harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvien lasten ansiosta olen siinä uskossa, että kenen tahansa on mahdollista löytää itselleen sopivaa tekemistä. Siis todella itselleen sopivaa, pakotonta ja lähtökohtaisesti hauskaa.
Tietenkään kaikki harrastukseen liittyvä ei voi olla koko ajan hauskaa, en edes yritä väittää niin. Pakkopullaksikaan tekeminen ei silti saisi muuttua. Itse olen pudonnut hevosen selästä lukuisia kertoja ja poistunut huonosti menneen treenin jälkeen itku kurkussa maneesista vähintään yhtä usein, mutta takaisin satulaan nouseminen ei ole ikinä tuntunut pahalta.
Tämän kaiken sanottuani ei liene yllätys, että olen vahvasti eri mieltä Ylen verkkosivuillaan haastatteleman Pohjois-Kymen musiikkipiston apulaisrehtorin Johanna Hasun kanssa. Hasu kertoo olevansa kiitollinen äidilleen, ”joka pakotti minut harjoittelemaan (pianonsoittoa). Se ei tapahtunut julmasti, vaan hän ilmoitti, että tähän harrastukseen kuuluu harjoittelu.”
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Hasu on reagoinut äitinsä ilmoitukseen. Onko tytär jatkanut pianonsoiton välttelemistä vai onko hän lyhyen tympääntymisen jälkeen ja pikku pakolla löytänyt uudelleen kipinän soittamista kohtaan.
Oli kummin hyvänsä, lapsen pakottaminen jonkin harrastuksen pariin ei yksinkertaisesti kuulosta hyvältä. Pakkoja on elämässä muutenkin jo ihan tarpeeksi.