Onni ei tule etsien, vaan eläen, sanoo vanha kansa. Helposti sanottu, mutta mitä se oikein vaatiikaan?
Paljon kuulen käytettävän sitten kun -fraasia. Sitten kun olen tehnyt sitä ja tätä, saanut tuon ja tämän, vasta sitten voin sanoa olevani onnellinen. Tämän päivän sijaan huomio on aina tulevassa.
Itse ainakin olen huomannut, että sitten kun sen jonkin saavuttaa, huomio siirtyy seuraavaan tavoitteeseen.
Nyt kun olen saanut sen ja tämän, olen onnellisempi/tyytyväisempi sitten kun saankin tuon.
Tavoittelemme kuuta taivaalta, kun onni voikin löytyä yllättävän läheltä.
Taantumasta huolimatta yhteiskunnassamme on käytettävänä rahaa entistäkin enemmän. Samaan aikaan kuitenkin henkinen pahoinvointi on kasvussa.
Raha ei nähtävästi tuo onnea, vaikka se voikin auttaa monin paikoin.
Itse ainakin voin sanoa, että elämä olisi opiskelijan näkökulmasta helpompaa, jos rahaa olisi hieman enemmän. Tiedä sitten, tekisikö se minut sitten yhtään onnellisemmaksi.
Onneksi olen saanut nyt kesän jonkin verran rahaa säästöön, ettei nyt aivan jokaista senttiä ole täytynut laskea.
Onnellisemmaksi minut on tehnyt työ, raha on ollut kiva lisä sen päälle.
Toisaalta onnellisuudesta puhuttaessa esiin nousee ajatus kesto-onnesta. Elämän huonoja puolia ei kohtaisi, vaan kaikki sujuisi kuin tanssi.
Mutta ymmärtäisimmekö edes nauttia siitä auvoisuudesta, jos saisimme kaiken suorastaan tarjottimella kannettuna eteemme?
En usko, että osaisin arvostaa sitä kaikkea hyvää elämässäni, ellen olisi nähnyt myös elämän kurjia puolia. Kun jonkin asian eteen tekee töitä, sitä oppii myös arvostamaan enemmän.
Selvää on, ettei onneen ole yhtä tietä. Toisille onneen riittää pieni punainen tupa ja perunamaa, toinen löytää onnensa reppureissailusta.
Tai kuten The Beatles lauloi aikanaan, ’’All you need is love.’’
Onni syntyy yleensä pienistä asioista.
Minut ainakin tekevät onnelliseksi muun muassa perheeni ja sukuni kaikkine tempauksineen, kirpeät syysaamut, mielekäs opiskelupaikka, saippuakuplat ja ystävät. Listaa voisin jatkaa vielä kuinka.
Ei elämä ja onni tule vasta sitten kun. Avain onneen on itsessämme.
Kliseisesti voisin kehoittaa tarttumaan hetkeen. Huomisesta ei koskaan tiedä.