Alakerta Jenna Lehtonen / jenna.lehtonen@koillissanomat.fi
Olin 24-vuotiaaksi asti se ihmistyyppi, joka on selvinnyt elämästään muutamalla mustelmalla ja aivotärähdyksellä. Kaikki muuttui kaksi vuotta sitten, kun heilahdin ruunan selästä viideksi päiväksi sairaalaan. Käteeni piilotettiin sen verran titaania, että täydellisen murtuman kokenut olkaluu saatiin piristymään. Tuon sairaalareissun jälkeen minusta kuoriutui onnettomuusmagneetti.
Kuluneen kevään aikana vierailin sairaalan ensiapupäivystyksessä pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla jouduimme toimittajan kanssa peräänajon uhreiksi, toisella kerralla leikkasin patongin sijasta sormeeni. ”Onneksi ei käynyt pahemmin” – älkää ikinä sanoko tuota lausetta onnettomuusuhrille, please.
Miten tämä kaikki liittyy juhannukseen? Seuraavien päivien aikana joku koheltaa itsensä hengiltä. Me suomalaiset olemme esimerkiksi hyviä hukkumaan.
Suurin osa ystävistäni pakenee keskikesää sairaalaan. Omalta kannaltani tuo on osoittautunut erittäin hyväksi asiaksi. Nuo naiset eivät enää hätkähdä paniikkipuheluistani, sillä he ovat hoitoalan ammattilaisia. Ammattilaisista yksi kulkee matkassani tänä juhannuksena. Lääkäriopiskelija, jota yleensä luullaan tankotanssijaksi. Suomessa katsokaas paheksutaan, jos lääkäri on kaunis blondi. Mutta. Seisooko sinun jussijoukossa ketään, joka osaa toimia hädän hetkellä?
Kuvittelin vielä kuukausi sitten, että vietän juhannukseni töissä. Pieleen meni, rosvosektori. Suuren säätämisen säestämänä sain selville, että tänä vuonna kuuntelen Kaijaa, Patea ja Tonia jossain päin Keski-Suomea. Edistymistä on tapahtunut. Toissa vuoden suvikemut päättyivät nimittäin siihen, että kaadoin silloisen poikaystäväni päälle kuohuviinipullon. Viime juhannuksena ajauduin puolestaan yllättävään kissatappeluun. Mitään suurta odotuksen juhlaa ei siis ole ilmassa, mutta erittäin suurella todennäköisyydellä ajaudun jälleen poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Onneksi lääkäri on lähellä.
Juhannus on loppupeleissä ihan tavallinen viikonloppu, joka on pukenut vain kukkaseppeleen päällensä. Minä olen kaikkea muuta paitsi ensihoitaja, joten en aio kertoa teille Näin toimit -ohjeita. Hunningolle pääsee avaamalla pullon ja eksymällä. Toiset tykkäävät eksyä väärään telttaan, toiset järven pohjaan ja kolmannet rattiin. Suosittelen hengittämistä ja ylimalkaan henkiin jäämistä. Hyvällä tuurilla voi hukkua juhannusheilansa silmiin juuri silloin, kun taustalla kysytään, kuka keksi rakkauden. Onnettomuusmagneetti voi olla toiselta nimeltään titaanikätinen selviytyjä.
Jenna Lehtonen