Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Hiihtoliitto vaatii keväällä dopingista kärähtäneeltä Tero Similältä 40 000 euron korvauksia.
Vaikka en dopingia hyväksykään, summa on pöyristyttävän suuri.
Erityisen suurelta summa tuntuu siksi, että Hiihtoliitto oli käsitellyt esitystä, jossa summa olisi ollut neljänneksen määrätystä sakosta.
Vaikka 10 000 euroa on suuri summa sekin, sen olisi tavallinen työssä käyvä ihminen jotenkin pystynyt ehkä hoitamaankin. Summaa ei varmasti ole mietitty loppuun asti. Hiihtoliitto esittää nyt muka reilua, sillä maksimissaan sakko olisi voinut olla 100 000 euroa.
Eikö tässä kohtaa pitäisi selata historiankirjoja taaksepäin ja miettiä, mitä kauheita asioita tapahtui Lahden vuoden 2001 kisojen jälkeen?
Yksi urheiluhistoriamme menestyksekkäimmistä urheilijoista ajautui doping-käryn jälkeen syvään alamäkeen, josta hän ei koskaan selvinnyt hengissä.
Eikö Hiihtoliitossa ketään pelota, että Similä on mahdollisesti koko loppuelämänsä velkavankeudessa? Onko se palkka hänen suorituksistaan isänmaan hyväksi? Onko yhteiskunnan kannalta järkevää sysätä urheilullinen ja parhaassa työiässä oleva henkilö velkakuoppaan?
Urheilu on inhimillistä toimintaa, mutta missä on Hiihtoliiton inhimillisyys?
Olen haastatellut Tero Similää muutaman kerran.
Hän vaikuttaa fiksulta, mukavalta, piinkovalta urheilijalta, joka tällä kertaa sortui vääriin konsteihin saavuttaakseen maksimitason urheilu-urallaan.
Kyselin myös kollegalta, mitä mieltä hän on Terosta. Hänellä oli pelkästään hyvää sanottavaa hiihtäjästä.
Itseä hirvittää ajatus, että Similän mahdollisesti menettää omaisuutensa.
Pelottaa ajatus, että hän on saanut säästetyksi itselleen asunnon, joka on nyt vaarassa joutua vasaran alle Hiihtoliiton vaatimusten edessä.
Jos näin kamalasti kävisi, mikä olisi hiihtäjän oman arvon tunto sen jälkeen?
Enemmän maallista mammonaa kuin inhimillisyyttä ajattelevat henkilöt miettivät myös, kuinka kalliiksi terveen, urheilullisen ja pitkän työuran edessään näkevän ihmisen elättäminen vielä 50 vuoden ajan tulisi yhteiskunnalle maksamaan.
Siinä ei Hiihtoliiton 40 000 euroa hiihtokansan mieltä lämmitä, kun aletaan puhua vähintäänkin miljoonasta kansalaisten maksamasta veroeuroista.