Perinteiset puolueet keskustassa ja oikealla eivät oikein tiedä, miten suhtautua oikeistopopulismiin. Tästä asiasta luin mielenkiintoisen artikkelin hollantilaisessa laatulehdessä NRC Handelsblad, jonka oli kirjoittanut arvostettu journalisti Caroline de Gruyter.
Kirjoituksen kimmokkeena oli täyskäännös Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) politiikassa.
Baijerihan on monessa mielessä toista maata kuin muu Saksa ja niinpä Saksan keskusta-oikeiston mahtipuolue kristillisdemokraattinen unioni (CDU) ei toimi siellä lainkaan vaan baijerilaisilla on oma puolueensa, joka on isoa veljeä konservatiivisempi.
de Gruyter muistuttaa, että vielä pari vuotta sitten, kun CSU:n johtajasta Horst Seehoferista tuli Saksan sisäministeri, hän yhdessä Baijerin pääministerin Markus Söderin kanssa julisti, että islam ei kuulu Saksaan ja että luokkahuoneiden ja virastojen seinille oli ripustettava risti ”baijerilaisen identiteetin ja elämäntavan symbolina”.
Se oli harkitsemattomasti sanottu, sillä niin luterilaisen kuin katolisen kirkon taholta heitä syytettiin siitä, että he riistivät ristiltä sen kristillisen merkityksen.
Seehofer ja Söder myös tapailivat tuon tuosta Unkarin demokratiasta piittaamatonta pääministeriä Viktor Orbánia. Kun vuonna 2015 Euroopan yllätti pakolaiskriisi, he myös edustivat äärimmäisen jyrkkiä kantoja pakolaisten vastaanottoa vastaan.
Sisäministerinä Seehofer on tehnyt U-käännöksen. Saksa on EU:n puheenjohtaja ja Seehofer koettaa luoda EU:lle vakaata maahanmuuttopolitiikkaa sen sijaan, että sulkisi rajoja.
Hän ei enää sano, että islam ei kuulu Saksaan. Hän tukee EU:n elpymispakettia ja puhuu vihreän talouden ja naisten oikeuksien puolesta. Sanalla sanoen hän edustaa kantoja, jotka ovat vastakkaisia oikeistopopulistisen AfD:n eli Vaihtoehto Saksalle –puolueen kannoille.
CSU on nyt aivan toinen puolue kuin pakolaiskriisin aikaan. Aikaisemmin se kopioi lähes kaiken, mitä teki ja sanoi AfD, joka oli sen suurin kilpailija Baijerissa, mutta ”uusi” CSU teki siitä lopun.
”Et voi haista enemmän kuin haisunäätä”, selitti tätä käännöstä puolueen pääsihteeri Markus Blume.
Blume kertoi, että vaikka puolue koetti jäljitellä AfD:tä kaikessa mahdollisessa, ei siitä ollut apua. Sen seurauksena AfD vain meni enemmän oikealle ja veti CSU:ta mukanaan. Vähitellen AfD:n demokratian vastaisuudesta olisi tullut poliittinen päälinja, joka olisi viimein nielaissut CSU:n.
USA:ssa republikaanit antoivat kauan tilaa Tee-puolueelle ja muille ääriliikkeille. Kun sitten Trump sai puolueen haltuunsa, perinteinen oikeisto lakkasi olemasta, kirjoittaa Caroline de Gruyter.
Hän siteeraa Harvardin professoria Daniel Ziblattia, jonka mukaan Euroopan historiaa ei voi ymmärtää tutkimatta konservatiivisten puolueiden historiaa. Niiden suhtautuminen muutoksiin ratkaisee demokratian kohtalon.
Esimerkiksi 30-luvun alussa Saksan konservatiivit luulivat kesyttävänsä Hitlerin liittoutumalla tämän kanssa ja harppaamalla oikealle. Se oli kohtalokas virhe.
Suomessa kokoomus veljeili ensin IKL:n kanssa, mikä romahdutti 1933 sen kansanedustajamäärän 42:stä 18:aan, kunnes Paasikiven maltillisen siiven nousu johtoon 1934 pelasti puolueen tulevaisuuden. CSU:ssa arvioitiin asiat uudelleen ja palattiin keskustaan, jossa ei olisi ollut enää ketään. Se kääntyi puheissaan AfD:tä vastaan ja nyt CSU ja CDU saavat gallupeissa 40 prosenttia, mutta AfD:n kannatus Baijerissa on puolittunut.