Minä olen Venäjän ystävä. Tämäkin ystävyys on vihaa ja rakkautta.
Ystävyyteni alkoi kehkeytyä jo keskikoulussa ja sen yhtenä synnyttäjänä oli Nikolai Gogolin romaani Kuolleet sielut.
Se on maailmankirjallisuuden suurimpia teoksia, mutta koulupoikaa se kai viehätti siksi, että se on posketon veijaritarina, jonka voi lukea ihan vain nauraakseen.
Kuolleet sielut vangitsi minut niin, että olen lukenut sen useasti uudelleen. Vähitellen aloin nähdä sen kuvaukseksi venäläisyydestä, vaikka itse asiassa Gogol oli syntyjään ukrainalainen.