On ollut murheellista lukea viime viikkojen uutisia Oulusta eikä niiden kommenteistakaan ole iloisemmaksi tullut. Uutiset alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä eivät myöskään ole rajoittuneet vain Ouluun.
Politiikan helppoheikit onnittelevat itseään, kun näin herkullinen aihe nousi lööppeihin juuri nyt, kun eduskuntavaalit ovat ovella. Perussuomalaisten kannatushan oli jo pitkään jököttänyt paikoillaan, mutta uusimmat gallupit nostivat sitä oitis. Pelkkä maahanmuuttovastaisuus ei olisikaan enää purrut, koska vuoden 2015 pakolaisten tulva ehti jo laantua. Seksuaalirikokset muuttivat tilanteen täysin.
Järjen puhuminen tällaisina aikoina on toivotonta, mutta sitä on silti puhuttava. On tekopyhyyttä, että vasta turvapaikanhakijoiden jääminen kiinni lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä synnytti metelin, jonka olisi tullut nousta jo kauan sitten suomalaisten itsensä tekemisistä. Samanlaisia tapauksiahan on jo vuosikausia tullut viranomaisten tietoon joka päivä noin kolme. Siihen vielä päälle ne, jotka eivät ole tulleet tietoon. Maahanmuuttajien kontolle tästä tulee vain pieni osa, vaikka onkin totta, että syyllisten osuus heidän koko määrästä on suurempi kuin muun väestön määrästä.
Maahanmuuttajien valtavan suuri enemmistö on kunnollisia kansalaisia, jotka noudattavat lakia ja hyviä tapoja. Heidän järkytyksensä ja tuskansa on suurempi kuin meidän kantasuomalaisten, kun taas ne, jotka nyt möykkäävät somessa maastaheittovaatimuksineen, eivät aitoa tuskaa tunnekaan. On surullista, että Oulussa asuvat pakolaiset pelkäävät enää näyttäytyä kadulla ja julkisilla paikoilla, sillä niin turvattomia niistä on heille tullut. Syyttömät saavat kärsiä harvojen rikkomuksista. Sen paremmin heitä kuin meitäkään ei lohduta, että tönijät ja pilkkaajat puolestaan ovat vain pieni osa kantaväestä eivätkä sen enemmistö.
Tässäkin mennään ojasta allikkoon. Kun pelko ajaa eristäytymään muista kaupunkilaisista, se ruokkii turhautumista, joka usein jo on suurta oleskelupäätöksen viipyessä ja mielekkään tekemisen puuttuessa. Varsinkin nuoret se voi suistaa väärille poluille. Juuri nyt pitäisi pontevasti lisätä kanssakäymistä kantaväestön ja maahanmuuttajien kesken. Puolin ja toisin pitää paremmin tulla tuntemaan toisiaan. Onneksi tätä jo paljon tapahtuukin, mistä Taivalkoskellakin nähtiin esimerkki jalkapallokentällä, kun pakolaispojat pelasivat Taivalkosken Calcion riveissä ja hyvin pelasivatkin. Calciota vaan ei enää ole, mutta se on eri asia.
Onneksi Oulun tapausten jälkeen eduskuntapuolueet päättivät yksissä tuumin tehdä laeissa joitakin korjauksia vielä tänä keväänä. Rangaistuksilla kuitenkin puututaan pahaan vasta sen jälkeen, kun se on tapahtunut. Tärkeämpää on torjua sitä ennalta ja se vaatii valistusta niistä tavoista, joiden mukaan Suomessa eletään. Muun muassa naisten tasa-arvo on iso opittava niille, jotka tulevat kulttuureista, joissa naisten ihmisoikeudet puuttuvat. Se ei ole sen helpompaa kuin suomen kielikään, jota tulijoille myös on heti opetettava, koska kieli on kotoutumisen tärkein väline.