Kolumni

Osmo Bullerin kolumni: Pölkyn hengessä kohti monikulttuurista työyhteisöä: Suomi tarvitsee yhä enemmän työvoimaa muualta, sillä me harmaannumme ja eläköidymme nopeasti"

-
Kuva: Mikko Halvari

Taivalkoskelaiset saivat tällä viikolla hyviä uutisia Pölkky Oy:ltä, kun se kertoi rakennuttavansa uuden höyläämön Taivalkoskelle. Hanke tuo uusia työpaikkoja ja on piristysruiske kunnan elinvoimaisuudelle. Pölkky ansaitsee suuret kiitokset!

Tämänkertaisen aiheeni kirvoitti kuitenkin toinen Pölkkyä koskeva asia, nimittäin ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden rekrytointi. Keskiviikon 14.8. Koillissanomissa haastateltiin kahta sympaattista nuorta afgaania, jotka olivat kartuttaneet työkokemusta Kuusamon Pölkyllä. Se oli sydäntä lämmittävää luettavaa, sillä niin hyviä olivat olleet sekä poikien että työnantajan kokemukset. Kuten yhtiön edustaja korosti, monikulttuurisuus on rikastuttanut koko työyhteisöä ja eri tahoilta tullut palaute on ollut pelkästään positiivista. Se tietysti rohkaisee yhtiötä jatkamaan valitsemallaan linjalla.

Tuollaisille esimerkeille elävästä elämästä toivoisi mahdollisimman laajaa julkisuutta. Ne osoittavat, kuinka kohtalon tänne heittämät ihmiset eivät kaipaa muuta kuin tulla kohdelluiksi ihmisinä ja saada mahdollisuuden rakentaa omaa tulevaisuuttaan. “Meihin suhtauduttiin samalla lailla kuin suomalaisiinkin työntekijöihin”, kertoi toinen pojista kokemuksistaan. Ei siinä sen kummempaa konstia tarvitakaan, jotta maahanmuuttajat kotoutuisivat ja motivoituisivat pyrkimään eteenpäin. Nämäkin kaksi nuorta jatkavat koulunpenkillä ja toinen vieläpä opiskelee kahta tutkintoa varten. Sattumalta keskustelin vähän aikaa sitten erään aikuiskasvattajan kanssa, joka kertoi, että juuri maahanmuuttajat ovat olleet hänen motivoituneimpia oppilaitaan.

Ei tarvitse olla iso oppinut, jotta tietäisi, että Suomi tarvitsee yhä enemmän työvoimaa muualta, sillä niin nopeasti me harmaannumme ja eläköidymme. Siksi tulevaisuuden Suomi voi olla vain monikulttuurinen tai paremmin sanoen yhä monikulttuurisempi, sillä sitähän se on jo nyt ja on suuremmissa kaupungeissa ollut ennenkin. Se vain voi tuntua vieraalta ja pelottavalta, koska aiempi monikulttuurisuus meillä on pysynyt kristillisissä raameissa, mutta nyt islam on tullut tännekin. Ei sekään tosin uutta ole, sillä islamilaisia tataareja meillä on ollut jo 150 vuotta. Viime sodissammekin taisteli 156 tataaria ja kymmenen heistä kaatui maamme puolesta.

Itse olen elänyt melkein puolet elämästäni niin monikulttuurisessa ympäristössä, että näin toisia suomalaisia vain, kun kävin Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla. Asuin samassa talossa islamilaisten, hindujen ja budhalaisten kanssa ja jouduin kärsimään vain yhdestä kristitystä ketjupolttajasta. Minulla ehti olla työtovereita 30 maasta ja heillä oli monenlaisia tottumuksia ja tapoja. Itse kukin piti uskonsa, mutta toisten herkkuihin kyllä tykästyttiin kuten jotkut kollegani karjalanpiirakoihin ja korvapuusteihin, joita sai merimieskirkolta.

Enemmän meihin pitkään maassa olleihin kuitenkin tarttui yhtä ja toista hollantilaisuudesta.

Hollanti on kautta aikojen antanut turvan pakolaisille ja tuon pienen maan menestys ja vauraus on ollut myös sen ansiota. Kun esimerkiksi protestantteja vainottiin Ranskassa 1600-luvun lopulla, heitä tulvi Rotterdamiinkin niin paljon, että eräässä vaiheessa kaupungissa puhuttiin enemmän ranskaa kuin hollantia. Uudet sukupolvet kuitenkin hollantilaistuivat ja nyt noista ajoista muistuttavat enää ranskalaiset sukunimet.

Siispä monessakin mielessä lisää Pölkyn henkeä Suomeen! Siitä seuraa vain hyvää.