Osmo Bul­le­rin ko­lum­ni: Ru­noi­le­va po­lii­tik­ko on har­vi­nai­suus – harvoja heistä on Rot­ter­da­min johtoon valittu Abou­ta­leb, ja meil­lä­kin on Claes An­ders­so­nin paikka auki

-
Kuva: Mikko Halvari

Äsken uutisoitiin, että entisen kotikaupunkini Rotterdamin kaupunginjohtaja Ahmed Aboutaleb oli valittu kolmannelle 6-vuotiskaudelle. Hollannissahan kaupunginjohtajien pesti on määräaikainen. Suosittu ja ansioitunut henkilö valitaan usein toisellekin kaudelle, mutta kolmannelle pääsy on melko harvinaista. Kun Aboutaleb valittiin ensimmäisen kerran 12 vuotta sitten, moni ei olisi uskonut, että hän pääsisi edes toiselle kaudelle, sillä niin paljon kiistelyä hänen valintansa aiheutti.

Rotterdam oli ensimmäinen suuri eurooppalainen kaupunki, joka valitsi marokkolaissyntyisen ja islamilaisen kaupunginjohtajan. Aboutaleb oli tullut maahan perheensä mukana 15-vuotiaana. Ulkomaalaisvastaiselle laitaoikeistolle hänen valintansa oli tietysti kauhistus ja sitä vastaan osoitettiin mieltä vielä siinä valtuuston kokouksessa, jossa hänet asetettiin virkaansa. Mustamaalaajat eivät unohtaneet sitäkään, että hän oli kuulunut Amsterdamin kaupunginhallitukseen. Amsterdamistahan rotterdamilaiset sanovat, ettei koko kaupungissa ole muuta hyvää kuin Rotterdamiin lähtevä juna.

Oikeistopopulistit vastustivat ainoina myös Aboutalebin valintaa kolmannelle kaudelle. Tällä kertaa ei heidän mielestään miehessä itsessään enää ollut vikaa, vaikka hän islamilainen onkin, mutta valinta olisi pitänyt tehdä kansanvaalilla eikä valtuustossa. Kansanvaalissakin Aboutaleb olisi kyllä ottanut murskavoiton, sillä niin valtava on hänen suosionsa. 12 vuotta sitten Aboutaleb oli harvinaisuus, mutta ei enää. Islamilaisia kollegoita hänellä on yhä useammassa muussakin Euroopan maassa ja Hollannissa myös Arnhemin kaupungissa. Tämä on luonnollista kehitystä, josta voi vain iloita. Se osoittaa, että ”uudet eurooppalaiset” integroituvat uusiin kotimaihinsa ja alkavat osallistua myös niiden hallintoon.

Marokosta tulleille hollantilaisille ja muillekin maahanmuuttajille Aboutaleb on roolimalli huippu-urheilijoiden ja -taiteilijoiden tavoin. Hän ei vain näytä, kuinka pitkälle uudessa maassa voi päästä, vaan hän puhuu jatkuvasti sen perusarvojen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä. Välillä hän kyllä joutuu kiistoihin vanhoillisimpien islamilaisten piirien kanssa, mutta omalla esimerkillään hän näyttää, ettei hartaan islamilaisen suinkaan tarvitse elää oppositiossa länsieurooppalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja vastaan.

Yksi Aboutalebin huomiota herättävistä toimintatavoista on, että hän käyttää koululaisia retkellä entisessä keskitysleirissä, jotta he näkisivät, mihin rasismi ja antisemitismi johtavat, jos niitä ei pysäytetä.

Aboutalebin suosion perusta on hänen hallinnollisissa kyvyissään ja sivistyneisyydessään. Ennen Rotterdamiin tuloa hän oli ollut maan hallituksessakin sosiaaliasiain apulaisministerinä. Hän on loistava puhuja ja kirjoittaja, jonka kielenkäyttö on vailla poliitikkojen tavanomaista puisevaa slangia, josta rivikansalainen ei saa otetta. Hän onkin kirjallisuuden harrastaja ja on kääntänyt hollanniksi arabiankielistä runoutta.

Olin itsekin kerran kuulemassa, kun hän esitti syyrialaisen runoilijan Adonisin säkeitä arabiaksi ja hollanniksi. Runoilevia poliitikkoja en tämän päivän Hollannissakaan muista Aboutalebin lisäksi muita olevan, ja meillä Suomessa on Claes Anderssonin paikka auki. Haastattelussa Aboutaleb lainasi Adonisin ajatusta, joka häntä itseään kahden kulttuurin ihmisenä oli koskettanut: ”Itäinen maailma jättää liian vähän tilaa uudelle ja luovalle. Läntinen maailma sitä vastoin hakee liian vähän innoitusta filosofeilta ja runoilijoilta.”