Kun siirryttiin euroon, joku matemaatikko laski, mihin mennessä eri maiden kolikot sekoittuvat tasaisesti kautta koko euroalueen. Aluksihan Suomessa törmäsi vain suomalaisiin kolikoihin, mutta vähitellen käteen sattui muidenkin maiden mynttejä. En muista, mihin tulokseen matemaatikko tuli, mutta varmaan oli kyse vuosikymmenistä.
Laskelma tuli mieleeni, kun luin Hollannissa ilmestyvästä protestanttisesta laatulehdestä Trouw englantlaisen väestötieteilijän Eric Kaufmannin ennusteen, että eriväriset ihmisetkin sekoittuvat aikanaan. Toisin kuin kolikot ihmiset menevät keskenään naimisiin ja saavat lapsia, minkä vuoksi heidän sekoittumisestaan seuraa lopulta, että kaikki ovat samanvärisiä "beesi-ihmisiä", kuten Kaufmann heitä nimittää. (Minäkin tiedän nyt, että beige on suomeksi beesi. Otin selvää.) Valkoihoiset ovat vielä suuri enemmistö Euroopassa, mutta koska muuttovirta ei lopu, he lopulta sulautuvat beesien joukoon niin kuin kaikki muut. Kaufmann kirjoittaa: "On varmaa, että runsaan sadan vuoden kuluttua suurimmalla osalla ihmisiä on sekatausta. Ensin joku nai jonkun jostakin toisesta etnisestä ryhmästä ja sitten tämä tapahtuu yhä useammin, kunnes juuri kukaan ei enää ole valkoinen tai musta."
Ihmiset suhtautuvat tähän kehitykseen eri tavoin. Toisille se ei ole mikään ongelma, mutta toiset tuntevat olonsa epämukavaksi ja muuttavat ehkä asumaan kaupungin tai maan toiseen osaan tai pyristelevät muuten vastaan, kun taas toiset siirtyvät aktiiviseen vastarintaan luullessaan, että muutoksen voi pysäyttää.
Kaufmann näkee kaksi asiaa oman aikamme ongelmina: toisaalta poliitikot, jotka eivät piittaa ihmisten tyytymättömyydestä, ja toisaalta valkoisten ihmisten vastarinta, jotka pelkäävät oman maailmansa menetystä. Ensin mainittu saa tuon vastarinnan riistäytymään käsistä.
Kaufmann ymmärtää enemmistöä, joka näkee ympäristönsä muuttuvan. Kun enemmistö vielä oli ylivoimainen, oli sen helpompaa sietää vähemmistöjä, mutta ei enää, kun se kokee asemansa uhatuksi. On normaalia, että yksi on utelias kaikkea uutta kohtaan ja toinen näkee vain uhkia. Jälkimmäinen yliarvioi helposti vähemmstöjen suuruutta. USA:ssa keskivertovalkoinen luulee, että valkoisia on enää alle puolet, kun heitä on yhä enemmistö. Ranskalaisten mukaan 40% väestöstä on muslimeja, vaikka heitä on 12,5%. Englannissa, missä maahanmuutto on vanha ilmiö, valkoisia on 2050 yhä 75% ja vielä vuosisadan lopussa enemmistö. Muutos voi tuntua nopealta, mutta todellisuudessa se on paljon hitaampaa.
Niitä, jotka maahanmuutto saa näkemään kauhut kaikkialla, on hankala saada uskomaan, että todellisuus ei ole niin kauhea kuin heidän luulonsa. Poliitikkojen pitää kuitenkin Kaufmannin mukaan ottaa heidän huolensa vakavasti. Maahanmuuton arvostelussa ei tule liian herkästi nähdä rasismia, sillä jos ongelmista ei saa puhua, annetaan pian piupaut muillekin tabuille ja sovinnaisuuksille ja mennään yli äyräitten. Katsopa Wildersiä ja Trumpia, sanoo Kaufmann, tai Halla-ahoa ja Huhtasaarta, lisään minä.
Osmo Buller