Mistäköhän Suomessa keskustellaan nyt, kun keskustellaan siitä, onko puolustusministeri Stefan Wallin (r.) johtanut eduskuntaa harhaan vai ei, kun tai jos hän ei kertonut kielipolitiikan vaikuttaneen ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan säilyttämispäätökseen.
Puhuvatpa poliitikot tässä nyt mistä tahansa, putosin kärryiltä jo keskustelun alkuvaiheessa ja jäin miettimään, eivätkö poliittiset näkemykset saa enää vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja jos vaikuttavat, niin pitääkö siitä erikseen ilmoittaa.
Joka tapauksessa perussuomalaiset vaativat Wallinin eroa kielipolitiikan salailun vuoksi.
Iltapäivälehtien tapa otsikoida tapahtumia tyyliin ”salaa naimisiin” ja ”salainen lemmenloma”, silloin kun tapauksesta ei ilmoitettu toimitukseen etukäteen, näyttää tulleen politiikkaan.
Ministeri (r.) harrasti siis salaa kielipolitiikkaa, kun ei erikseen kertonut, että hän Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana ja ministerinä ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossaan myös edustamansa puolueen näkemykset ruotsinkielen asemasta.
Höpö höpö. Myös perussuomalaisille pitäisi riittää ilmoitukseksi poliittisista vaikutteista poliitikon nimen perässä olevat kirjaimet. Jos ministeri (vihr.) jättäisi päätöksenteossa huomiotta ympäristöpoliittiset painotukset, pohjoissuomalainen ministeri (kesk.) aluepoliittiset vaikutteet ja ministeri (r.) kielipoliittiset seikat, eivätkö he silloin syyllistyisi äänestäjiensä pettämiseen.
Keskustelun, vai huuteluako tämä on, alkuasetelma on tietenkin kauhein mahdollinen, kun vastaparina ovat maanpuolustus ja ruotsinkielen aseman turvaaminen vaikkeivät ne ole toisiltaan pois tässäkään asiassa. Ei kai kukaan oikeasti luule, että Wallin tai kukaan muukaan puolustusministerin asemassa oleva asettaisi kielipolitiikan puolustuspolitiikan edelle tai ainakaan turmelisi poliittista uraansa kiistämällä tosiasioita. Näinkö huonosti poliittiset päättäjämme toisiaan toisiaan arvostavat.
Loppujen lopuksi koko kohu onkin ehkä puhtaammin kielipoliittinen kuin uskommekaan. Mikael Lönnroth nosti Uuden Suomen blogissaan esiin ruotsinkielisen haastattelun helmikuulta, jossa Stefan Wallin sanoi selvällä ruotsinkielellä, että kielipolitiikan vaikutus päätökseen ”ei ollut niin suuri kuin jotkut haluavat väittää”. Suomenkielisten haastattelujen otsikoissa Wallinin todettiin kiistäneen päätöksen olleen kielipoliittinen.
Kovempaa kielipolitiikkaa siis ja lisää pakkoruotsia.
Riina Puurunen