Siikajoelta paljastui keväällä suurta huomiota saanut 80 naudan joukkokuolema. Siikajokilaakso-lehdelle antamassaan haastattelussa lehmien omistaja kertoi, että murhenäytelmä sai alkunsa viljelijän henkisestä romahtamisesta. Tilan talous oli tiukoilla, miehen parisuhde oli kariutunut ja hän kärsi vaikeasta masennuksesta. Voimat loppuivat.
Jos lehmien omistaja olisi ollut palkkatyössä, hän olisi päässyt sairauslomalle toipumaan. Karjatilalta ei noin vain voi jäädä pois. Tilallinen ei löytänyt apua tai ei osannut sitä etsiä. Vaikka eläinten joukkokuolemaa ei voi hyväksyä, voi siihen johtaneita olosuhteita ymmärtää.
Siikajoen tapaus on ääriesimerkki seurauksista, joita karjatilallisen väsyminen voi aiheuttaa. Tilanteeseen on onneksi herätty. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella (Mela) on meneillään Välitä viljelijästä -projekti. Sen tarkoituksena on auttaa vaikeuksiin ajautuneita viljelijöitä.
Projektin asiakkaina on 40 viljelijää Kainuussa ja Koillismaalla (KS 1.6.2018). Kyseessä on varsin huomattava joukko. Hienoa, että projekti on tavoittanut viljelijöitä. Uupumisen ennalta ehkäisy on aina parempi vaihtoehto kuin yrittää korjata asioita jälkikäteen.
Viljelijöiden huolenaiheet ovat tuttuja monen elämästä: talousasiat, ihmissuhteet tai terveys rassaavat mieltä.
Maataloudessa on koettu poikkeuksellisen raskaita vuosia. Maidon tuottajahinnan lasku rassaa viljelijöitä. Se pakottaa joko lopettamaan tai korottamaan panoksia: pitää laajentaa eli kasvattaa liikevaihtoa, jotta on mahdollista pärjätä. Kaikilla ei ole tilakoon kasvattamiseen halua tai mahdollisuutta. Lopettaminen ei ole välttämättä vaihtoehto, vaikka sitä haluaisi. Jos velkaa on paljon, ei yritystoimintaa voi noin vain lopettaa.
Ei ole ihme, että viljelijöitä stressaa. On tärkeää, että apua on tarjolla niin vertaistuen muodossa kuin yhteiskunnalta. Siikajoen tragedia ei saa toistua.