Kiinnostus villiyrttien käyttöä kohtaan kasvaa. Kuusamossa hiljattain järjestettyyn kerääjäkoulutukseen osallistui kymmeniä henkilöitä.
Vaikka yhä useampi haluaa tietää ja nauttia metsän antimista, kerätään yrttejä lähinnä omaan käyttöön. Ammattipoimijoita on aivan liian vähän kysyntään nähden. Esimerkiksi kuusenkerkkää menisi ravintoloihin ja teollisuuden käyttöön käytännössä rajattomat määrät (KS 29.5.2018). Kuusenkerkästä valmistetaan muun muassa teetä, kuohujuomaa, siirappia ja kosmetiikkaa.
Kuusenkerkästä maksetaan poimijalle viisi euroa kilolta. Kympin tuntiansioon pääsee kohtuullisella työllä ja näppärä poimija voi tienata pari kymppiä tunnissa (Yle 4.6.2018).
Haaste on sama kuin ammattimaisessa marjanpoiminnassa. Työlle ei löydy tekijöitä kotimaasta. Marjanvälittäjille marjoja tuovat kantakoillismaalaiset ovat järkiään eläkeläisiä. Työikäiset ammattipoimijat tulevat Kauko-Idästä tai Ukrainasta.
Marjanpoiminnassa työntekijän urakka-ansion ratkaisee marjasadon määrä, joka vaihtelee vuosittain. Riitoja on syntynyt siitä, kun ulkomaiset poimijat eivät ole päässeet huonoina marjavuosina ansioihin, joihin he kuvittelivat pääsevänsä.
Kuusenkerkkä ei ole samalla tavalla sääherkkä kuin marjasato. Kuusi saa uutta vuosikasvustoa joka kevät. Tehokkainta kuusenkerkkien kerääminen on silloin, kun se pystytään yhdistämään hakkuisiin. Kun kuusi kaadetaan, siitä voidaan tukin ja kuitupuun lisäksi ottaa talteen kuusenkerkkä. Puusta saatava jalostusarvo kasvaa huomattavasti.
Kun suomalaiset eivät näytä syttyvän ammattimaiseen kuusenkerkän keräämiseen, on poimijat tuotava maan rajojen ulkopuolelta, jos sato halutaan saada talteen.
Toisin kuin marjanpoiminta, kuusenkerkkien keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Poiminnan ammattimaistuessa pelisäännöt on tehtävä aukottomiksi, ettei ristiriitoja pääse syntymään.