Kaisan kaljamat ja Liisan liukkaat tulivat tänä vuonna juuri niin kuin perimätieto opettaa. Marraskuun puolivälin jälkeen kuuluukin olla jo talvista ja tulla sitten lämpimämpi jakso, joka sulattaa tiet ja pihat luistinradoiksi. Tänä vuonna lunta on tuiskuttanut jo niin paljon, että aurauksista ja lumitöiden määrästä on ehditty valittaa useamman kuukauden kiintiön verran. Jopa siikapilkille, perinteisesti aivan liian heikoille jäille, päästiin tässä kuussa niin kuin kuuluukin.
Tällaisina aikoina huoli ilmastonmuutoksesta saattaa vaihtua koko ilmiön epäilyksi: kun omasta ikkunasta ulos katsoessa kaikki näyttää olevan kuin ennenkin, on hankala uskoa, että maailma sellaisena kuin sen tunnemme, on mullistumassa. Se kuitenkin on.
On toki myös heitä, jotka sinnikkäästi kiistävät koko ilmiön. Hienoa toki olisi, että vastoin parasta tieteellistä tietoa he olisivat oikeassa.
Sen varaan ei voi tuudittautua. Nyt tarvitaan tekoja.
Ilmastonmuutos koskettaa tulevaisuudessa luultavasti kaikkia Koillismaan elinkeinoja metsästä matkailuun ja siihen varaudutaan jo monella rintamalla. Kalasto muuttuu vesien lämmetessä, talviteitä ei saada tehtyä puunkorjuuta varten eikä moottorikelkalla pääse safarille, jos järvi on sula.
Hyvin toimivalla lumetuksella ja lumen säilömisellä pelataan nyt aikaa, jotta maailmankuulu talvimatkailumme saisi lisävuosia. Jos ilmasto kuitenkin lämpenee ennustettua tahtia, on kesämatkailun kehittämisessä otettava jättimäisiä loikkia. Eteläisempien maiden tukalat helleaallot voivat nostaa leppeät Koillismaan kesät arvoon arvaamattomaan.
Viime kuukausina ilmastonmuutoskeskustelussa on näkynyt yksi positiivinen merkki: toivo. Ihmiskunta on viime vuosikymmeninä ollut ennenkin ylitsepääsemättömältä vaikuttavien ongelmien edessä. Tutkijoiden, kansainvälisen politiikan, tahdon ja rahan avulla niitä on kuitenkin saatu ratkaistua.
1980-luvun alussa pelättiin, että aids tappaisi kokonaisia kansoja. Nyt lääkkeet on kehitetty niin tehokkaiksi, ettei hi-viruksen saaminen tarkoita, että se kehittyisi koskaan aidsiksi. Lääkehoitoa saavat hiv-positiiviset eivät enää tartuta tautia ja heitä näyttää jo parantuneen.
Aidsiin on kuollut 32 miljoona ihmistä, mutta vuosittaiset kuolemat vähenevät koko ajan. Yhteiskunnissa, joissa aidsin vastaiseen työhön ei panosteta, kehitys on kuitenkin päinvastaista. (Lähde: Helsingin Sanomien Kuukausiliite 11/2019)
Nuorten huoli tulevaisuudesta on ollut paljon esillä julkisuudessa, mutta ihan viime aikoina myös vanhoilla transiteillaan ajavat, eläkeikää lähestyvät partasuut ovat heränneet huomaamaan tilanteen.
Miksi et tehnyt tarpeeksi ekokatastrofin pysäyttämiseksi? Miten saatoit jatkaa entistä elämäntapaasi, vaikka kaikki tieto oli saatavillasi?
Jos ihmiskuntana, yhteiskuntana ja yksilöinä emme toimi nyt, joudumme vastaamaan näihin kysymyksiin lapsillemme, lastenlapsillemme ja lastenlastenlapsillemme.