Meille syrjäseutujen asukkaille tuli synninpäästö perjantaisessa Maaseudun tulevaisuus -lehdessä. Toisin kuin viime vuosina on toitotettu, haja-asutusalueiden ihmisiä ei olekaan kaupunkilaisia isompi hiilijalanjälki, päinvastoin! Aalto-yliopiston tutkijan Jukka Heinosen väitöskirjasta selviää, että pääkaupunkiseudulla asuvilla hiilijalanjälki on lähes 30 prosenttia isompi kuin maalaisilla.
Vähiten kasvihuonekaasupäästöjä tuotetaan haja-asutuksessa ja taajamissa, eniten päästöjä taas tulee pääkaupunkiseudulla. Kaupungeissa asuvat tuottavat myös enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin suomalaiset keskimäärin.
Syy päästöeroihin on aika raadollinen: maaseudulla on pienet tulot, joten kulutuskin jää pienemmäksi. Haja-asutusalueella keskimääräiset tulot henkeä kohti ovat noin 5 000 euroa pienemmät kuin pääkaupunkiseudulla asuvilla. Kun on millä mällätä, niin sitten myös mällätään, ympäristöstä välittämättä. Ja toisinpäin: tyhjästä on paha nyhjäistä.
Toisaalta Maaseudun tulevaisuuden tulkinta on, että ihmiset säästävät asuinpaikasta riippumatta, joten kaikilla olisi halutessaan mahdollisuus kuluttaa enemmän. Eli lehden yhteenveto on, että maalla tyydytään vähempään.
Maailman säästäjiä löytyy toki molemmista paikoista. Kaupungeissa asuu ituhippejä, jotka kierrättävät, säästävät ja kauhistelevat. Maaseudulla taas riittää ikipihejä mummoja, jotka keksivät käyttötarkoituksen kaikelle jätteelle jugurttipurkeista risaisiin sukkiin ja joiden mielestä ruokaa ei saa missään nimessä heittää pois vaan se pitää syödä, huolimatta homepilkuista ja hiiren nakertamista reunoista.
Samoten ympäristön tuhlaajia riittää niin maalle kuin kaupunkiin. Jokainenhan tietää ainakin yhden ökyautolla kaahailevan, ahkerasti kaukokohteissa lomailevan ja hillittömästi shoppailevan city-tyypin? Ja taitaapa monen tuttavapiiriin kuulua myös joku maalainen, joka antaa öljyjen ja polttoaineiden valua maahan, polttaa vanhat huonekalut pihalla myrkkykaasuista välittämättä, antaa talvipakkasilla auton hyrskytellä tunnista toiseen tyhjäkäynnillä ja pitää pihan perällä pienoista kotikaatopaikkaa.
Maaseudun ja kaupungin välistä taistoa tästä onkin turha tehdä, kun molemmissa kyllä osataan olla sekä hyvin että huonosti.
On kuitenkin hyvä, että tutkija Jukka Heinosen väitös poistaa maaseutuasumisen päälle heitetyn ikävän varjon. Heinonen sanoo, että tiivis kaupunkirakenne itsessään ei johda ekologisuuteen, vaikka tarjoaakin paremmat mahdollisuudet ympäristöystävälliseen elämään. Tämän vuoksi ihmisiä ei pitäisi pakottaa kaupunkeihin asumaan virheellisin ilmastoargumenttien perusteella.
Hienoa, jos väljään maalaiseloon mieliville tarjotaan siihen mahdollisuus, eikä vain kaavoiteta kerrostaloja kaupungin laidalle. Asuinpaikan valinnan pitää jatkossakin olla vapaata.
Väitöksen tärkein anti on mielestäni toteamus, että ekologisesti voi elää sekä maalla että kaupungissa. Hiilijalanjäljen suuruus ei ole kiinni asuinpaikasta vaan jokaisen itse tekemistä valinnoista.
Jenny Halvari